Keuruun Ekokylä 10. - 11.4.2004
Gelong Thubten on buddhalainen munkki. Hän on saanut koulutuksensa Kagyu Samye Lingin luostarissa Skotlannissa ja pitää stressin vähentämiseen tähtääviä kursseja mm. yrityksissä eri puolilla Eurooppaa. Kursseilla tutustutaan menetelmiin, joita buddhalaisuudella on tarjota avuksi kiireiselle nykyihmiselle: mietiskelyyn sekä myötätunnon, myönteisyyden ja tarkkaavaisen tietoisen läsnäolon harjoituksiin.
Opettaja: Gelong Thubten
Osa 1 (olet tässä) | Osa 2
Tämä kurssi on tarkoitettu ihmisille, jotka tahtovat oppia rentoutumaan ja voittamaan stressin. Vaikka munkkina puhunkin Buddhan opetuksista, teen sen niin, ettei se velvoita teitä muuttumaan buddhalaisiksi. Näitä menetelmiä voi kukin käyttää omalla tavallaan ja riippumatta siitä, mihin uskoo.
Kysymys on rentoutumisesta ja stressin voittamisesta; mietiskely on siinä yksi pääkeinoista. Vaikka en itse ole pitkälle edistynyt henkinen opettaja enkä lama, minulla on paljon kokemusta opettamisesta ja tämän aiheen parissa olen tavannut ihmisiä laidasta laitaan: yritysten työntekijöitä, vankeja ja huumeenkäyttäjiä. Jokainen voi olla stressaantunut, olipa töissä toimistossa, metsässä tai kotiäitinä.
Työskentelen järjestössä nimeltä ROKPA. Se on tiibetinbuddhalainen järjestö, jonka tarkoitus on auttaa ihmisiä kolmella tavalla. Yksi päätoiminta-alueista on humanitaarinen työ. Toinen on lääkintä ja terapia ja kolmas alue on hengellinen. Eri puolilla maailmaa on keskuksia, jotka toimivat joko kaikilla kolmella alueella tai keskittyen niistä yhteen.
Humanitaarinen työ, terapia ja henkinen työ perustuvat kaikki yhteen periaatteeseen: anteliaisuuteen. Buddhan opetusten mukaan anteliaisuus on yksi keskeinen ominaisuus, jota voimme kehittää. Sen tulisi kehittyä anteliaisuudeksi ilman ehtoja ja sen kohteeksi pitäisi ottaa kaikki olennot poikkeuksetta.
Aineellisia lahjoja ROKPAN työssä ilmentää hyväntekeväisyystyö, mm. vaatteiden, ruoan ja lääkkeiden jakaminen tarvitseville Euroopan suurkaupungeissa, Afrikassa ja Aasiassa. Eniten projekteja on Tiibetissä ja siellä keskitytään koulutukseen, terveydenhoitoon ja ympäristönsuojeluun. Tämä työ on täysin epäpoliittista, eikä se ole sidoksissa uskontoon.
Toinen anteliaisuuden muoto Buddhan mukaan on ystävyys ja suojan antaminen. Tara-ROKPA terapiaohjelma on kehitetty auttamaan erityisesti länsimaalaisia, jotka etsivät elämän tarkoitusta. Tämä psykoterapian muoto yhdistää länsimaista ja itämaista filosofiaa ja auttaa tasapainottamaan tunne-elämää sekä vähentämään stressiä ja ahdistusta. Tara-ROKPA terapia ole yhteydessä uskontoon, mutta se on hyvä pohja, jos haluaa oppia rauhoittamaan mieltä meditaation avulla joko buddhalaisessa viitekehyksessä tai ilman sitä. Tähän liittyy myös tiibetiläinen lääketiede, erityisesti yrttilääkkeiden valmistus ja käyttö. Tänä viikonloppuna opittavat menetelmät liittyvät sekä terapiaan että mietiskelyyn. Kolmas anteliaisuuden muoto on siis Buddhan opetusten lahja: mietiskelymenetelmät ja filosofiset opetukset.
Rokpan alaiset keskukset 18 eri maassa seuraavat tiibetinbuddhalaista Karma Kagyu-perinnettä. Perimyslinjaa johtaa 17. Karmapa Urgyen Trinley Dorje. Ne keskittyvät opettamaan tiibetinbuddhalaisuutta säilyttääkseen Buddhan 2500 vuotta vanhaa perinnettä. Tarkoitus on saattaa opetukset ihmisten saataville, ei käännyttää eikä levittää oppia mainostamalla sitä.
Järjestön pääkeskus Kagyu Samye Ling, missä asun, on Euroopan vanhin ja suurin buddhalainen keskus. Se sijaitsee Etelä-Skotlannin maaseudulla ja on avoin vierailijoille ympäri vuoden. Keskusta pitävät yllä luostarivalan ottaneet munkit ja nunnat sekä talkootyötä tekevät maallikkoharjoittajat. Yhteisössä asuu vakituisesti noin sata henkeä. Tiibetiläinen lama, tohtori Akong Tulku Rinpoche on Samye Lingin perustaja ja ensimmäinen apotti. Apottina toimii hänen veljensä Lama Yeshe Losal, joka vieraili täällä Ekokylässä vuonna 1998.
Mietiskelykeskuksiin tulevista ihmisistä jotkut kiinnostuvat tiibetinbuddhalaisuudesta syvällisesti ja ottavat munkin tai nunnan valan sekä osallistuvat pitkille retriiteille. Toiset pysyvät maallikkoina, joilla on perheet ja työ. Yksi ei ole toista parempi, vaan kyse on kunkin kohdalla yksilöllisesti parhaiten sopivasta ratkaisusta. Myös muiden uskontojen edustajat voivat osallistua keskustemme mietiskelykursseille ja hyötyä niistä.
ROKPA-järjestön kansainvälinen toiminta on täysin lahjoitusten varassa. Vuosittain kerätään huomattavia summia humanitaariseen työhön (budjetti on noin kaksi miljoonaa euroa). Työntekijät ovat lähes kaikki vapaaehtoisia, palkattuja toimihenkilöitä on vain muutama.
Itse olen ollut munkki vuodesta 1993 ja viimeiset 4 -5 vuotta ovat kuluneet opetustehtävissä eri maissa. Ensi syksynä aloitan kolmen vuoden perinteisen retriitin, ja sitten saan enemmän aikaa oppia itsekin mietiskelemään.
Kysymys: Miksi rupesit munkiksi, oliko sinulla stressi tai muuten vaikea elämäntilanne?
Gelong Thubten: Kyllä, olin näyttelijä ja hyvin stressaantunut. Elin epäterveellisesti ja asuin New Yorkissa. Otin munkin valan ensin vain vuodeksi ja terveyteni koheni, mutta tahdoin sitten jatkaa munkkina, koska se tuntui mielekkäältä.
Kysymys: Millaisia eroja on eri buddhalaisten perinteiden välillä?
GT: Kaikki perinteet seuraavat Buddhan opetuksia, mutta ne painottavat eri asioita. Tiibetinbuddhalaisuus painottaa erityisesti myötätuntoa.
Ennen kuin aloitamme, kysyisin, kuinka moni teistä ei ole mietiskellyt aiemmin eikä saanut mitään mietiskelyohjeita? (Noin kolmannes yleisöstä.)
Kun nyt paneudumme tähän aiheeseen, ensin tutkimme mitä stressi on. Miltä se tuntuu?
Kurssilaiset: On turhautunut, jännittynyt ja sairas.
GT: Stressi on suuri sairauksien aiheuttaja. Britanniassa yritykset menettävät paljon rahaa stressiin liittyvien sairauksien takia. Vaikka olemme täällä metsän keskellä kauniissa ympäristössä, tahtoisin teidän vielä kuvailevan stressituntemuksia.
Vastaus: On ärtynyt ja lyhytjännitteinen, päätä särkee, verenpaine kohoaa, on paniikissa eikä voi keskittyä.
GT: Mistä stressi syntyy? Mikä on sen syy?
Vastaus: Stressi tulee siitä, kun ei yllä siihen mitä tavoittelee. On liikaa työtä, eikä tiedä mistä aloittaa. Ei tiedä mitä haluaa. Läheiset ihmiset, kuten puoliso tai lapset, voivat aiheuttaa stressiä. Pelko on myös yksi syy.
GT: Olen samaa mieltä siitä mitä sanoitte stressin syistä ja myös siitä, miltä se tuntuu. Se aiheuttaa paineita: kaikki tuntuu kaatuvan päälle. Olo kiihtynyt, eikä voi rentoutua eikä hidastaa tahtia. Suuri osa tuntemastamme tuskasta tulee siitä, että haluaisimme rentoutua emmekä pysty siihen. Asiat eivät ole hallinnassamme.
Mutta mistä stressi oikein tulee? Yleensä syytämme asioita itsemme ulkopuolella. Syytämme työtä, perhettä ja puolisoa. Niinpä eroamme, muutamme työpaikkaa ja asuinkuntaa, ruokavaliota ja vaatteita. Toivomme, että olo muuttuisi paremmaksi sitä kautta.
Itse asiassa on vahingollista ajatella, että stressin aiheuttaja on itsemme ulkopuolella. Teemme silloin itsestämme uhrin. Työ, perhe ja yhteiskunta, kaikki ulkopuolinen voi olla vihollisemme, eikä meillä ole keinoja suojautua. Alkaa pelottaa. Samalla pakenemme ja muutamme paikasta toiseen, mutta ongelma ei häviä. On kuin juoksisimme karkuun omaa varjoamme ja tulee stressi siitäkin. Eräänlainen kaksoisstressi.
Paljon aikaa kuluu hukkaan, kun välttelee vaikeita tilanteita. Se on vaistomaista, sillä tahdomme jäädä eloon. Ongelma on siinä, että välttely ei onnistu ja kuitenkin siitä tulee elämäntapa. Pakeneminen itsessään saa aikaan lisää paettavaa.
Niin kauan kuin uskoo, että stressi tulee ulkoa päin, ei voi olla onnellinen, sillä ulkopuolella on aina stressitekijöitä. Jos tutkii asiaa tarkemmin, syy ei ole ulkopuolellamme, sillä toisinaan työ on mukavaa ja työtoverit ystävällisiä. Toisinaan työssä on kurjaa, mutta se on sama työpaikka ja samat työtoverit. Miksi se on toisinaan taivas ja toisinaan helvetti? - Se johtuu omasta asenteestamme. Jos on huonolla tuulella, kaikki näyttää kielteiseltä. Muuttuu yliherkäksi ja kaikki ärsyttää. Kun on hyvällä tuulella, pikkuasiat eivät vaivaa. Vaikka muut olisivat vihaisia, jaksamme kestää heitä kärsivällisesti, ja kun asiat menevät huonosti, teemme kuitenkin parhaamme ja näemme asioiden valoisat puolet.
Kaikki onni ja suru, mitä koemme, johtuu omasta mielestämme, eikä mistään muusta, ja jos tahtoo voittaa stressin, on tutkittava mieltään. Se on buddhalainen perusperiaate. Jokainen tahtoisi olla onnellinen ja välttää kärsimystä, mutta koetamme parantaa ympäristöämme sen sijaan, että katsoisimme mielemme tilaa. Mietiskely liittyy siihen, että muuttuu joustavammaksi ja rauhallisemmaksi ihmiseksi. Se on yhtä viisasta kuin käyttää kenkiä kivikossa sen sijaan, että yrittäisi pehmentää koko kivikon.
Käytämme lukuisia keinoja parantaaksemme stressimme. Luotamme itsemme ulkopuolella oleviin auttajiin ja kuuntelemme rentouttavaa musiikkia, keitämme hyvää ruokaa tai lähdemme metsään kävelylle. Sytytämme kynttilät, käymme kylvyssä tai niin kuin täällä Suomessa: hikoilemme saunassa!
Pystytämme monta tukipuuta pönkittämään itseämme yrityksessä voittaa stressi. Oli virhe luulla, että stressi tulee ulkopuolelta, ja on myös virhe kuvitella, että keinot sen helpottamiseen löytyisivät ulkopuoleltamme. Ulkoiset apukeinot auttavat lyhyen aikaa ja niistä tulee riippuvaiseksi. Ilman niitä ei enää osaa rentoutua. Kun joutuu haasteiden eteen, ei voi mitenkään sytyttää kynttilöitä ja alkaa kuunnella musiikkia, ja jää ilman tukea.
Toinen ongelma on, että pidämme stressiä ruumiillisena. Koetamme parantaa sen parantamalla kehoamme. On totta, että tunnemme jännityksen hartioissa ja rinnassa ja leuat kiristyvät. Koska keho jännittyy, päättelemme, että stressi on fyysistä ja rentoutamme kehoa hieronnalla tms. Se auttaakin, mutta vain vähän, sillä mielessä on edelleen pelkoa ja huolia. Keho heijastaa mielemme tilaa jännittymällä, mutta jännityksen syy on mielessä. Sen voi todistaa, koska kuollut ruumis ei stressaannu millään. Stressiä voi tuntea vain, kun mieli on läsnä. On siis opittava hallitsemaan mieltä. Mieli on johtaja ja keho palvelija. Mieli on tärkein ja tekee päätökset.
Meidän pitäisi oppia rentoutumaan. Tässä yhteiskunnassa, koulujärjestelmässämme ja kulttuurissa ei rentoutumista opeteta. Näytetään vain, miten käyttää ulkoisia rentoutumisen apuvälineitä. Emme osaa rentoutua ilman niitä silloin, kun todella tarvitsisimme sitä. Mietiskely liittyy siihen, miten rentoutua ilman ulkoista apua. Se on yksi tärkeimmistä taidoista, minkä ihminen voi oppia. Se ei liity uskontoon eikä henkisyyteen, se on elämäntaito, joka kaikkien pitäisi hallita. Henkisellä tiellä rentoutuminen on myös mitä tärkeintä, sillä henkisen tien suurin este on jännittyneisyys. Jännittyneisyys on suurin este kaikelle elämässä.
Opettelemme nyt kaksi rentoutumismenetelmää. Yksi on epämuodollinen ja toinen muodollinen. Epämuodollinen tarkoittaa, että sitä voi harjoittaa missä tahansa tilanteessa: kävellessään tms. Muodollisen menetelmän oppimiseen kuluu vähän enemmän aikaa, se on erillinen harjoitus. Tarkoitus on, että nämä menetelmät yhdistetään ja tehdään kumpaakin.
Tämä on helppo menetelmä, jota voi alkaa heti harjoittaa. Kysymys on siitä, että kehittää tavan rentoutua eri elämäntilanteissa. Kun jotain tekee säännöllisesti, siitä tulee tapa ja se muuttuu osaksi itseä.
Rentoutukaa siis säännöllisesti ja tietoisesti useita kertoja päivän aikana. Samalla kun kävelette, voitte rentoutua hetkisen ilman, että pysähdytte. Voitte tarkkailla itseänne, ja jos huomaatte jännitystä kehossa tai mielessä, rentoutukaa muutamien sekuntien ajan.
Rentouttakaa kehonne ajattelemalla, että lihaksenne ovat erillään toisistaan kuin öljyläikät veden pinnalla. Kaikki kehossa virtaa rentoutuneella tavalla. Alussa voi keskittyä kolmeen alueeseen, jotka jännittyvät helposti. Yksi on niskan seutu ja leukalihakset, toinen hartiat ja kolmas vatsa. Rentouttakaa ne. Se on helppoa hetken, mutta ei kauaa. Menetelmän salaisuus onkin: tee se nopeasti, vain lyhyen aikaa.
Kun keho tuntuu rentoutuneelta, rentouta mieli tuomalla se nykyhetkeen. Mieli muistelee yleensä menneitä tai huolehtii tulevasta, eikä ole läsnä siinä, missä kehomme on. Voi tiskata astioita ja ajatella Pariisia tai pelätä jotain, mikä saattaisi tapahtua. Tuo mieli siihen missä keho on aivan yksinkertaisesti. Lyhyeksi aikaa, ei pitkäksi. Jos koettaa olla rentoutunut pitkän aikaa, on kuin laittaisi itsensä vankilaan. Silloin se ei enää ole mukavaa, vaan siitä tulee painajaismaista. Mieli jännittyy uudelleen ja tahtoo karkuun ja siitä muodostuu sellainen tapa, että aina kun yrittää rentoutua, joutuu paniikkiin, koska tuntee olevansa ansassa. Rentouta keho ja mieli siis usein mutta vain lyhyen aikaa kerrallaan.
Tällä tavalla voi oppia uuden hyvän tavan olla rento ilman ulkopuolista apua. Olipa tilanne mikä tahansa, voi olla läsnä. Sille ei ole estettä. Jos tilanne sitä vaatii, kehon on tietenkin tehtävä ponnistus, eikä se voi olla rento, mutta tämä menetelmä ei vaadi rauhallista huonetta tms.
Vaikeita tilanteita voi käyttää muistuttamaan itseään rentoutumisen tarpeellisuudesta. Jos haaste on kovin suuri, on turha yrittää rentoutua, mutta pienten vaikeuksien kanssa voi harjoitella, etenkin jos joutuu kohtaamaan samantyyppisen ongelman säännöllisesti. Yksi hyvä haaste on jonottaminen ja odottaminen: kun odottaa bussia, puhelua, vierasta tai on joutunut liikenneruuhkaan. Noissa tilanteissa jännitymme automaattisesti. Ei ole niin, että istuisimme penkillä bussipysäkillä harkiten: "Jännittyisinkö vai en?" Sitä ei suunnitella, se vain tapahtuu. Reaktio on hyödytön, se ei auta.
Muista siis odottaessasi: jännittyminen ei saa asioita tapahtumaan nopeammin. Anna siis olla. Asialle ei voi mitään, tämä kestää aikansa, yhtä hyvin voi rentoutua. Kun tunnet jännittyväsi, rentoudu. Jännitys tulee takaisin, rentoudu silloin uudelleen. Lyhyeksi aikaa, omassa tahdissa.
Kun sitoutuu käyttämään haasteita osana harjoitustaan, oppii tekemään jotain vaikeaa. On helppoa rentoutua, kun kaikki on hyvin, mutta jos oppii rentoutumaan silloin, kun on jännittynyt, harjoituksesta tulee paljon voimakkaampi ja vähitellen voi käyttää taitojaan todella vaikeissakin tilanteissa. Rentoutumisen tavasta tulee osa persoonallisuutta, samoin siitä, että osaa ottaa vaikeudet haasteina vastaan. Liikenneruuhkalle voi olla melkein kiitollinen, koska se tarjoaa harjoitusmahdollisuuden, ihminen näkee elämän myönteisemmin.
Tätä täytyy tosiaan harjoitella helpoissa tilanteissa, kuten bussia odotellessa. Näin opitaan yhdistämään vaikeus rentoutuneisuuteen. Vaistomainen reaktio voidaan muuttaa oppimisen kautta.
Kysymys: Mikä on lyhyt rentoutumisaika?
GT: Jokainen on erilainen, mutta heti, kun rentoutuminen alkaa tuntua hankalalta tai tunnet painetta, lakkaa rentoutumasta.
Ongelmat ovat niin kuin nuotio, ja jännitys on kuin polttopuuta tulelle. Tunteet ja ristiriidat ruokkivat jännityksiä. Jos pelkää, on vihainen tai masentunut, jännittyy sen takia ja se vain pahentaa tilannetta. Rentoutuminen voi auttaa ongelmia ratkeamaan, mutta tulokset tulevat hitaasti.
Ruumiilliseen kipuun liittyvä tuska koetaan mielessä, vaikka yleisesti luullaan, että kipu on kehossa. Mieli keskittyy kipuun kehossa, mutta jos jokin muu vie huomion, kipu ei tunnu. Siksi esimerkiksi haavoittuneet sotilaat voivat joskus juosta pakoon vihollista edes huomaamatta, että ovat haavoittuneet.
Emme tunne kipua suoraan, vaan tunnemme mielemme luoman version kivusta. Käy niin, että jos johonkin sattuu, jännittyy, ja sitten sattuu entistä enemmän. Jos voi rentoutua, sattuu vähemmän. Se johtuu siitä, että koemme muutakin kuin pelkän kivun: kipua kohtaan tuntemamme vastenmielisyyden. Pelkkä kipu voisi olla paljon pienempi. Tunnemme kuitenkin jatkuvasti: "En pidä tästä, mene pois." Jos voisimme vain hyväksyä kivun, olisi helpompaa.
Puhumme nyt mietiskelystä, jota harjoitetaan muodollisen istunnon aikana 15 -20 minuuttia päivässä. Sen avulla harjaannutaan rentoutumaan entistä syvemmin. Kun se yhdistetään edellä kuvattuun mietiskelyyn istuntojen välillä, harjoitus on täydellinen.
Mietiskelyyn liittyy joitakin uskomuksia, jotka täytyy karistaa. Ensinnäkin monet uskovat, että meditaatio on mielen tyhjentämistä ja ajattelun lopettamista. Niin ei ole. Luulin niin, kun tulin luostariin, ja yritin pysäyttää ajatukseni. Se teki minusta kireän, sillä jos istuu ja määrää itseään olemaan ajattelematta, silloin ajatukset vasta villiintyvätkin. On kuin panisi padon jokeen, padon taakse kertyy painetta. On parempi jättää mielen virta itsekseen rauhassa virtaamaan. Muuten se purskahtaa päin kasvoja. Ajatusten pysäyttäminen saa ajattelemaan enemmän ja aggressiivisemmin ja ajatuksista tulee ongelma. Mietiskely ei merkitse, että mielen täytyy olla tyhjä. Mietiskely on sitä, että jättää mielensä rauhaan ja on tietoinen siitä, olipa ajatuksia paljon tai vähän. Tukahduttaminen on vahingollista ja tekee jännittyneeksi.
Toinen väärä uskomus on, että mietiskelyssä koetaan erityisiä tuntemuksia, iloa ja autuutta. Jos mietiskelee sellaista odottaen, pettyy. Mietiskelyssä ei tavoitella autuaita kokemuksia vaan koetetaan olla oma itsensä. Jos pitää mietiskelyä huumeen kaltaisena, masentuu, kun mitään ei tapahdu ja luulee, että se ei toimi. Emme meditoi kokeaksemme jotain uutta ja erilaista, vaan siksi, että olisimme kunnolla yhteydessä elämään suoralla ja yksinkertaisella tavalla.
Kysymys: Mitä tehdä keskustelulle, jota mieli käy itsensä kanssa meditaation aikana?
GT: Älä tee sille mitään, älä yritä tukahduttaa sitä, älä seuraa sitä. Anna mielesi olla rauhassa.
Jos mieli olisi tie ja ajatukset autoja, mietiskely merkitsee tien reunassa seisomista, sitä että antaa autojen mennä ohi kaikessa rauhassa. Jos yrittää pysäyttää liikennevirran, siitä seuraa valtava ketjukolari ja autot pakkaantuvat toistensa perään. Ajatuksille käy samoin, jos ne yrittää pysäyttää, mielessä syntyy sekasorto.
Toinen äärimmäisyys on uppoutua ajatuksiinsa. Se on sama kuin vilkuttaisi autoille tien penkalta saadakseen niistä jonkun pysähtymään. Hyppäämme ajoneuvoon ja lähdemme pitkälle ajelulle. Niin käy, kun hukkuu ajatuksiinsa. Ajatukset vievät mukanaan ja mietiskely on mennyttä.
Hengityksen tarkkaileminen on yleinen buddhalainen mietiskelymenetelmä. Kun mietiskelee, pitäisi oppia jättämään mieli omiin oloihinsa. Ajatuksia ja tunteita ei pidä tukahduttaa eikä niitä tule seurata, niiden pitäisi vaan antaa olla. Alussa se on vaikeaa, sillä olemme tottuneet siihen, että annamme ajatusten ja tunteiden häiritä itseämme ja viedä meidät mukanaan. On vaikea ottaa tarkkaileva ja neutraali asenne. Siksi alussa on hyvä, jos voi keskittää mielensä johonkin, mikä auttaa pysymään läsnä nykyhetkessä. Aina kun keskittyminen häiriintyy ja antautuu ajatusten ja tunteiden vietäväksi, voi palata keskittymisen kohteeseen. Se auttaa, kun opettelee olemaan vähemmän kiintynyt ajatuksiinsa ja tunteisiinsa. Vähitellen pystyy pysymään neutraalissa tilassa helpommin.
Keskittymisen kohteeksi otetaan oma hengitys. Istutaan hiljaa ja ollaan tietoisia hengityksestä. Se on varsin tehokas tapa rauhoittua ja keskittyä. Se on myös voimakas meditaatio, sillä aina kun häiriintyy, voi palata hengitykseen. Hengitämme juuri nyt, ja olemalla tietoisia hengityksestä opimme olemaan tietoisia nykyhetkestä. Tavallinen ongelmahan on, että mieli ryntäilee menneissä tai tulevissa tapahtumissa ja aiheuttaa paljon huolta ja murhetta. Koska menneisyyttä ei voi enää muuttaa, sen jatkuva pohtiminen on turhaa. Tulevaisuus ei ole vielä tullut, miksi siis murehtia? Koska emme ole oikein koskaan läsnä, elä nykyhetkessä, on tärkeää oppia tuomaan mieli tähän hetkeen. Se on luonnollisin ja rentouttavin paikka mielen olla.
Istumme siis hiljaa ja keskitymme hengitykseen. Hengitystä ei pitäisi muuttaa tavallista hitaammaksi tai rauhallisemmaksi. Hengitetään kuten tavallisesti ja tullaan tietoiseksi siitä. Usein huomaa mietiskelijöiden muuttavan hengitystään, ikään kuin he nyt vasta alkaisivat hengittää. Mutta olemme hengittäneet koko ajan, tehtävänä on vain tulla siitä tietoiseksi.
Hengityksen pidättäminen saa jännityksen kasvamaan ja erilaiset hengitysharjoitukset ilman asiantuntevaa opastusta voivat järkyttää tunnemaailmaa. Niitä ei pitäisi tehdä, ennen kuin on henkisesti kehittynyt varsin pitkälle. Tässä harjoituksessa olemme siis tietoisia hengityksestä muuttamatta sitä.
Hetken perästä mieli sitten häiriintyy ja alkaa vaeltaa muualle. Tuo se takaisin hengitykseen. Aina kun huomaat, että keskittyminen on herpaantunut, tuo mielesi takaisin keskittymisen kohteeseen. Joskus sen huomaa vasta pitkän ajan kuluttua. Sillä ei ole väliä, kun huomaa häiriintyneensä, keskittyy uudelleen. Se on siis hyvin helppoa.
Ihmiset pitävät mietiskelyä vaikeana, koska he ovat kärsimättömiä ja odottavat pystyvänsä keskittymään paremmin. Häiriintyminen on ärsyttävää. Tämä on kilpailuyhteiskunta ja kaikki ovat hyvin kunnianhimoisia. Niinpä mietiskelyssäkin olemme ankaria ja kilpailemme. Ei ole tarpeen olla itselleen vihainen. Ei tarvitse tuoda mieltä takaisin suuttuneena eikä käyttää kovia otteita. Mieli on kuin ujo jänis. Se vaeltelee aina pois, mutta jos sen sieppaa ja pakottaa paikalleen, siihen sattuu. Jänis täytyy työntää hellävaroin takaisin.
Mietiskelijän ei tarvitse odottaa erikoisia kokemuksia eikä pyrkiä erityiseen tilaan. Ei tarvitse kysellä itseltään: "Onko tämä mietiskelyä? Mietiskelenkö nyt? Toimiiko tämä? Olenko jo siellä? Näkevätköhän muut ihmiset eron? Näytänkö erilaiselta? Tuntuuko minusta erilaiselta?
Ei ole tarpeen tutkia tuloksia, täytyy vain soveltaa menetelmää ja tuoda mieli takaisin aina, kun se häiriintyy pois keskittymisen kohteesta. Se on mietiskelyä. Hengityksen tarkkailussa tarkkaavaisuus kehittyy aivan niin kuin lihakset kehittyvät painoja nostaessa.
Ennen kuin kokeilemme sitä, täytyy mainita muutama muu seikka. Se, miten istuu, on tärkeää. Mietiskellä voi istuen lattialla tai tuolilla, mutta kehon tulisi olla tasapainossa ja suorassa. Jos ajatellaan, että kehon keskellä on pystysuora viiva, sen kummallakin puolella kaikki on symmetrisesti järjestäytyneenä. Kun rentoutuu retkottaen taaksepäin, se ei rentoutua mieltä vaan ainoastaan kehoa. Jotta mieli voisi rentoutua, kehon täytyy olla hyvin tasapainossa.
Ihmettelette ehkä, miksi asento on tärkeä, tämähän on mielen harjoitus. Niin kauan kuin meillä on keho, keho ja mieli toimivat yhdessä. Se, miltä mielestä tuntuu, vaikuttaa kehoon ja kehon tuntemukset vaikuttavat mieleen. Buddha puhui kehossa olevista energian kulkureiteistä. Niistä keskeisin on keskellä kehoamme selkärangan suuntaisena kulkeva energiakanava. Jos se on vääntyneessä asennossa, mieli ei asetu kunnolla aloilleen. Siksi mietiskellessä tarvitaan suora selkä.
Käyn asennon läpi kohta kohdalta. Jos istut tuolilla, mikä monista tuntuu helpoimmalta, istu tasaisesti takamuksillasi ja jalat niin, että polvet ovat samalla tasolla, samoin jalkaterät. Myös käsivarsien ja olkapäiden tulisi olla tasapainossa. Istu selkä suorassa äläkä nojaa taaksepäin. Ristiselkä voi saada tuolista hiukan tukea, jos tuoli on oikean mallinen. Ellei tukea saa, selkä tahtoo vaipua kasaan ja alaselkä tulee kipeäksi. Siinä tapauksessa voi asettaa tyynyn istuimelle niin, että lantio taipuu hieman eteenpäin. Kun selkä on vapaa, tunne on kuin ruohonkorrella, joka kasvaa kohti aurinkoa. Voitte kotona kokeilla erilaisia tyynyjä ja tuoleja löytääksenne itsellenne parhaiten sopivan.
Olkapäät ovat hieman taaksepäin taivutettuina, ei sotilaallisesti, vaan tasapainoisesti. Pää on hiukan taaksepäin selkärankaan nähden, kuin aikoisi tehdä itselleen kaksoisleuan tai kuten lintu vetää päänsä taakse nukkuessaan. Kasvot osoittavat suoraan eteenpäin avoimina, ne eivät ole kohti lattiaa.
Seuraavaksi tarkkaillaan, onko vatsa jännittynyt. Nykyisin vatsa vedetään sisään, koska yritetään näyttää laihoilta ja solakoilta. Mietiskellessä ei tarvitse olla solakka: olkaa tosi lihavia. Rentouttakaa vatsa ja hartiat sekä leuka. Rentouttakaa kasvolihakset. Usein posket ja silmänympäryslihakset kiristyvät. Antakaa niiden rentoutua. Hampaat ja huulet ovat hieman erillään toisistaan, niin että ilma voi tarvittaessa juuri ja juuri liikkua niiden raosta. Asettakaa kielen kärki kiinni kitalakeen etuhampaiden taakse. Se auttaa vähentämään syljeneritystä.
Sitten silmät: pitäkää ne auki. Älkää mietiskelkö silmät suljettuina. Monet tekevät niin, mutta se on paha tapa, eikä johda hyviin tuloksiin. Silmäthän suljetaan silloin, jos ympärillä olevat asiat häiritsevät. Siitä syntyy pelokas asenne ulkomaailmaa kohtaan. Lisäksi on paljon vaikeampi yhdistää mietiskelyä ja arkielämää, koska on tottunut rauhoittumaan vain silloin, kun arki on suljettu pois. Kun tarvitsee rauhaa kiireen keskellä, ei voi yhtäkkiä sulkea silmiään. Mietiskelkää silmät auki, niin ei tule sellaista tunnetta, että pitäisi paeta pois normaalista ympäristöstä.
Vaikka silmät ovat auki, ei kuitenkaan ole tarpeen katsoa mitään erityistä. Katsetta ei tarkenneta mihinkään ulkoiseen, sillä tarkkaavaisuus on kääntynyt sisäänpäin. Silmät ovat auki ja rennosti niin, että luomia voi tarpeen tullen räpyttää.
Kysymys: Voivatko kädet olla polvien päällä?
GT: Kyllä, kämmenet alaspäin. Jos kämmenet ovat ylöspäin polvien päällä, se voi tehdä mielen epävakaaksi. Kädet ovat joko kämmenet ylöspäin toistensa päällä sylissä tai polvien päällä kämmenet alaspäin.
Kysymys: Miten kaukana jalat ovat toisistaan?
GT: Polvet ja olkapäät ovat linjassa tasapainoisesti.
Kokeillaan tätä nyt.
(- mietiskely -)
Se oli lyhyt mietiskelyistunto. Tarkoitus oli, että saatte kokemuksen siitä, mitä tässä pitäisi tehdä. Tämä on hyvä perusta muille mietiskelymenetelmille, joita opimme myöhemmin.
Kysymys: Mitä tehdä, jos jokin paikka kutisee tai on muita epämiellyttäviä aistimuksia?
GT: Joskus on pakko raapia, joskus se menee ohi, kun rentoutuu. Älä mene äärimmäisyyksiin vaan löydä keskitie. Yksi äärimmäisyys on liikkua ja raapia itseään jatkuvasti ja toinen äärimmäisyys on istua kuin kivi vaikka tuli olisi irti. Kun tuntuu siltä, liikahtakaa, mutta huomaamattomasti.
Kysymys: Niskani jännittyy.
GT: Sen pitää olla keskellä, ei liikaa eteen- tai taaksepäin.
Alussa on hyvä, jos voitte katsella itseänne peilistä, niin että löydätte tasapainoisen asennon tai pyydätte, että toinen henkilö osoittaa kohdat, mitkä näyttävät olevan pois tasapainosta. Jos tottuu epätasapainoiseen asentoon, tasapainoinen asento tuntuu tasapainottomalta, eikä enää löydä oikeaa asentoa.
Kysymys: Luin Tiibetiläisen kuolemankirjan.
GT: Älkää lukeko kirjoja, niistä saa mitä kummallisimpia ajatuksia. Tehkää yksinkertaisia mietiskelyharjoituksia sen mukaan, mitä teille on opetettu. Jos osallistuu liian moniin kursseihin ja lukee liikaa, muuttuu henkisesti materialistiseksi. On liikaa vaihtoehtoja ja ilman suuntaa. Käy niin, että joku neuvoo mietiskelemään näin ja mielessänne nousee heti epäilys: "Toisaalla sanottiin näin ja toisaalla niin." Kun on liikaa tietoa, ei voi ollenkaan aloittaa harjoitusta. On hyvin tärkeää elää yksinkertaista henkistä elämää, eikä monimutkaista.
On hyvä mietiskellä päivittäin. Monet harjoittavat meditaatiota niin kuin äärimmäistä paastoa: ensin nälkiinnytään neljä päivää ja sitten sorrutaan syömään suklaata neljä päivää. Mietiskelkää vähän joka päivä, niin että siitä tulee elämäntapa. Päivittäinen istunto voi olla 15 minuutin mittainen ja muutaman kuukauden kuluttua sen voi pidentää 20 minuuttiin, puoleen tuntiin jne., kunnes lopulta mietiskelee tunnin päivittäin. Edetkää asteittain.
Jokainen on kuitenkin erilainen ja tiedän ihmisiä, jotka mietiskelevät jopa 11 - 12 tuntia päivässä. Toiset taas 15 minuuttia, ja joskus he, jotka mietiskelevät lyhyen ajan edistyvät nopeammin, toisinaan taas hitaammin. Kaikki ovat erilaisia ja edistyminen riippuu karmasta. Aloittelijan ei pitäisi istua liian pitkiä aikoja, vaan totutella mietiskelyyn vähitellen.
Joskus on hyödyllistä jakaa yksi pitkä istunto useisiin lyhyempiin jaksoihin. Jos vaikkapa osallistuu tunnin meditaatioon ryhmässä, voi välillä pitää itsekseen taukoja. Taukoja voi pitää vaikka 15 minuutinkin pituisella istunnolla. Tauolla ei liikuta fyysisesti, mutta voi rentoutua ja lomailla hiukkasen mielessään ja palata sitten takaisin mietiskelytehtävän pariin.
Se on varsin taitava tapa mietiskellä, koska silloin ei pitkästy. Jos pakottaa itsensä mietiskelemään pitkän aikaa, tekee harjoituksesta vihollisensa, tuntee, että se rajoittaa omaa vapautta. Jos siitä tulee tapa, mieli alkaa kapinoida ja häiriintyy entistä enemmän. Joidenkin ihmisten kohdalla taitavin tapa mietiskellä on toistaa lyhyitä mietiskelyjaksoja ja rentoutua niiden välillä.
Mietiskellä pitäisi joka päivä, ja jos se on mahdollista, istunto on parasta ajoittaa aamuun. Aamulla mieli on vastaanottavaisimmillaan henkisen kasvun kannalta. Parasta on, jos voi nousta hieman aikaisemmin kuin mihin on tottunut. Monet väittävät, ettei heillä ole aikaa meditoida, mutta voi olla, että he tuhlaavat aikaansa johonkin muuhun, mikä ei toimi. Mietiskely on elämän tärkein asia. Tärkein toive on olla onnellinen. Mistä onnellisuus syntyy? Se syntyy siitä, kun mieli on rentoutunut ja rauhallinen. Kehitämme sellaista mieltä mietiskelyn kautta. Mietiskely on tärkeää. Kaikki muut keinot ovat kuin ottaisi aspiriinia. On siis perusteltua järjestää aikaa sitä varten ja tehdä sitä joka päivä.
Omaan kotiin on hyvä järjestää huone, joku paikka tai nurkkaus, johon voi mennä mietiskelemään. Siellä on mietiskelyistuin (tuoli tai tyyny), joka on asetettu niin, että selän takana on seinä, niin ettei takana ole tilaa. Muuten voi pohtia harjoituksen aikana mitä selän takana tapahtuu. Ellei istuinta kuitenkaan voi asettaa niin, se ei ole keskeisen tärkeää.
Mietiskelystä ei pitäisi odottaa tuloksia vaan tehdä sitä rentoutuneesti, muuten turhautuu. Se on niin kuin liikunta, tulokset tulevat itsestään, kun vain tekee sitä. Jos tahtoo tuloksia liian innokkaasti, jännittyy ja mietiskely menee pilalle.
Mietiskely on osa itseämme. Se ei ole niin kuin joku ulkopuolinen auttaja tai kumppani. Jos ajattelee sillä tavoin dualistisesti alkaa käydä kauppaa: "Annoin 30 minuuttia ajastani, mitä saan palkaksi?" Älä aseta odotuksia vaan tee sitä yhtä luontevasti kuin harjaat hampaasi. Kun harjaat hampaita, et odota ihmeellisiä muutoksia, harjaat vain pitääksesi hampaat kunnossa. Mietiskelyn avulla mieli pidetään kunnossa. Jos toivoo ihmeellisiä kokemuksia, pettyy ja masentuu. Sitten alkaa ajatella, että mietiskely ei olekaan hyväksi vaan aiheuttaa masennusta. Miten mietiskely voisi masentaa, kun siinä ei tehdä mitään? Istutaan vain omana itsenä. Ei se voi tehdä teitä sairaaksi eikä mielenvikaiseksi, olette vain oma itsenne.
Mietiskellessä on hyvä oppia olemaan liikaa arvostelematta. Kun siis istut meditoimassa ja ajatuksia alkaa tulla mieleen, älä hermostu. Keskity uudelleen hengitykseen. Ajatusten sisällön ei tarvitse antaa järkyttää itseään. Mieleen voi nousta mitä uskomattomimpia asioita, väkivaltaa ja hulluutta, mutta älä järkyty, näe se ajatusenergiana. Älä jää ajatuksiin kiinni, älä arvioi äläkä analysoi niitä. Kun niin tekee, rentoutuu, eikä mielen sisältö enää vaikuta itseen. Niin stressin voi parantaa, eikä muuta tietä oikeastaan ole. Tulokset ovat tietenkin paljon syvällisempiä kuin pelkkä stressin poisto, vähitellen voi muuttaa elämänasennettaan ja puhdistaa pois kielteisiä tunteita.
Mietiskelkää siis päivittäin. Istuntojen välillä koettakaa muistaa olla silloin tällöin tietoisia nykyhetkestä ja rentoutua. Ellei niin tee, mietiskely muodollisten istuntojen aikana ei tahdo sujua. Toisaalta, ellei tee muodollista harjoitusta lainkaan, on vaikea olla tietoinen päivän aikana muissa tilanteissa. Nämä kaksi tukevat toisiaan.
Istunnon lopuksi jääkää istumaan rauhassa paikoillenne joksikin aikaa. Katselkaa ympärillenne, nouskaa hitaasti ylös, ja sitten lähtekää muihin toimiin. Päivän toimet ovat myös mietiskelyä, sitä kutsutaan jälkimietiskelyn vaiheeksi.
Olette saaneet ohjeita siitä, millainen on hyvä mietiskelyasento ja miten hengitystä tarkkaillaan. Oikea motivaatio on myös hyvin tärkeä asia. Ennen kuin aloitatte istunnon, olisi hyvä käyttää muutama hetki siihen, että kehittää myönteisen asenteen. Istunnon lopuksi toimitaan samoin.
Motivaatio merkitsee teon takana olevaa tarkoitusta, syytä, miksi mietiskellään. Se pitäisi muistaa koko ajan. Mietiskelemme tietenkin siksi, että haluamme voittaa stressin ja ongelmat, löytää onnen ja mielenterveyden. Jos teemme sen vain itsemme takia se on kovin itsekeskeistä, eikä oikein toimi. Mietiskely toimii sitten, kun asenne on rajaton. Rajallinen merkitsee ehtojen asettamista: "tarvitsen sitä ja sitä, vain minulle". Ehtojen mukana saapuu kärsimys.
Todella syvällinen kärsimyksen syy on itsekkyys. Itsekkyys luo kaikki ongelmamme, koska itsekkäänä ei voi koskaan olla tyytyväinen. Itsekäs ihminen odottaa, että hän saa tahtonsa läpi ja asiat sujuvat aina hänen tavallaan ja pian. Hän on sekä kärsimätön että ahne. Itsekkyydelle ei näy loppua, itseä on suojeltava entistä enemmän ja saatava yhä enemmän ja henkisesti köyhtyy koko ajan. Samalla kun tahtoo lisää, tulee sanoneeksi itselleen: "Minulla ei ole tarpeeksi", ja se on loputon kierre. Sehän on kuin olisi orjapiiskurin vankina. Jos tavoittelee vain omaa onneaan ja mietiskelee saadakseen sen, oikeaa onnea ei saavuta. Miten voisi olla onnellinen kun muut kärsivät? Sellainen onni on kuin menisi piiloon tosiasioilta. Aito ja hyödyllinen asenne on siis toivoa omaa onnea ja samalla kaikkien muidenkin onnea.
Miten muiden onneen voi vaikuttaa? On harjoitettava omaa mieltään, jotta muuttuu entistä myötätuntoisemmaksi, vähemmän itsekkääksi ja rohkeammaksi ja oltava sitten hyödyksi muille. Kun teot syntyvät oikeasta vaikuttimesta, niistä on muille eniten hyötyä. On kuitenkin aloitettava omasta mielestään, josta kaikki aina alkaa. Kuten sanoin, jos tahtoo juoda kupillisen teetä, mieli kehittää aikeen, jonka jälkeen käsi nostaa kupin huulille.
Moni yrittää olla myötätuntoinen kehittämättä ensin rajatonta motivaatiota, ja koska asiat tehdään väärässä järjestyksessä, käy niin, että ihminen väsyy ja suuttuukin. On tärkeää kehittää ensin avoin, myötätuntoinen mieli, ja sen perustalla sitten toimitaan.
Kun mietiskellään, sitä asennetta tarvitaan, ja kun istuu alas, tulisi muistaa, että tekee niin ollakseen hyödyksi kaikille olennoille. Toive hyödyksi olemisesta esitetään aina harjoituksen aluksi ja istunnon lopussa se omistetaan kaikkien olentojen hyödyksi. Hyvä sijoittaja toimii näin. Sijoitamme harjoituksesta koituvan hyödyn siihen tarkoitukseen, että pystyisimme olemaan avuksi muille. Kun tekee vain lyhyen 10 - 15 minuutin mittaisen istunnon, voisi ajatella, ettei sen omistaminen ole kovin tärkeää, mutta kuvakieltä käyttääkseni jokaisen pienen harjoituksen hyöty ohjautuu silloin samalle tilille ja sijoituksia karttuu.
Sijoitusesimerkki on nykyaikainen. Buddhan perinteellinen esimerkki koskee samaa asiaa. Hän sanoi, että puhdas motivaatio ja puhdas muille omistautuminen on kuin ottaisi vesipisaran ja panisi sen mereen. Oma harjoitus tuntuu tosiaan pisaralta meressä, mutta kun se omistetaan muille, se sekoittuu johonkin suurempaan.
Oikean motivaation ja muille omistamisen kautta hyöty kaikista erillisistä harjoituksista johtaa tulokseen, ja kykenemme olemaan hyödyksi itsellemme ja muille. Vaikka se, että pystyisi olemaan hyödyksi jokaiselle olennolle parhaalla mahdollisella tavalla, on kaukana ja äärettömän suuri, matkan varrella voi saavuttaa pienempiä päämääriä: voi oppia arvostelemaan muita vähemmän, antamaan enemmän anteeksi ja ärtyä vähemmän. Mielen rentoutuessa hyvät ominaisuudet tulevat esiin ja viha, kateus ym. haihtuvat. Jo se, että on entistä ystävällisempi ja lempeämpi, auttaa muita. On siis mietiskeltävä sillä aikomuksella.
Istunnon aluksi sitoumus tehdään mielessä asiaa sen enempää analysoimatta. Buddhalaiset käytävät rukouksia, joita voi lausua ääneen. Ellei halua tehdä niin, voi tehdä mielessään vakaan päätöksen istunnon alussa ja myös lopussa. Lopussa sitä kutsutaan harjoituksen hyödyn omistamiseksi muille olennoille. Silloin pitäisi todella tuntea omistavansa harjoituksen toisten valaistumisen ja onnellisuuden hyväksi. Siihen on myös tiettyjä rukouksia, tai sitten voi käyttää omaa sisäistä vakaumustaan.
Ennen kuin teemme harjoituksen, annan lisäohjeita hengityksestä. Hengitystä siis seurataan kun se kulkee sisään ja ulos kehosta, ilman että muutetaan hengitysrytmiä. Jos tuntuu, että hengitystä on vaikea tarkkailla ja tahtoisi jonkin kiintopisteen, voi tehdä seuraavasti.
Kun istunto on alkanut ja on tullut tietoiseksi hengityksestä, voi keskittyä nenänpäähänsä. Sierainten reunoissa ilmavirran kulku tuntuu aistimuksena. Kun rauhoittuu ja tutkii asiaa tarkasti huomaa, että se on ilman kulkutie sisään ja ulos kehosta, ja ilman liikkeen voi tuntea ihon pinnalla. Siinä hengitys siis havaitaan ja joillekin on helpointa antaa tietoisuuden levätä siinä kohdassa. Joillekin se ei sovi, he ehkä keskittyvät liian voimakkaasti. Silloin on parempi keskittyä vain hengitykseen yleensä. Kokeilkaa kumpi menetelmä teille sopii paremmin. On myös hyvä, jos mietiskelyä vakavasti harjoittavat henkilöt etsivät itselleen opettajan, joka voi antaa henkilökohtaisia neuvoja. On monia menetelmiä ja niiden muunnelmia.
Jos aiotte keskittyä seuraavan harjoituksen aikana nenänpäähänne, älkää tehkö niin heti, vaan edetkää hitaasti. Samaten harjoituksen lopussa ottakaa oma aikanne päättääksenne istuntonne. Lisäksi jos joudutte hengittämään suun kautta vaikkapa tukkoisen nenän takia, ja tahdotte keskittyä tiettyyn kohtaan, voitte keskittyä pallean liikkeeseen tai aistia ilmavirran liikkeen alahuulellanne.
Teemme kaksi 15 minuutin mittaista istuntoa. Niiden välissä on tauko, jolloin voi venytellä ja kävellä muutaman minuutin ajan. Voitte istua tuolilla, mutta jos mieluummin istutte lattialla, annan muutamia neuvoja sitä varten. Istukaa jalat ristissä oikea jalka vasemman edessä. Koettakaa saada polvet koskettamaan lattiaa. Jos se ei onnistu, tavallinen risti-istunta riittää. Ellei ruumis ole erittäin notkea, alaselkä väsyy tässä asennossa, ja siksi takamuksen alle on hyvä asettaa jokin koroke kuten tyyny tai huopa. Etsikää itsellenne sopiva korkeus, joka tukee selkää.
Muistakaa harjoituksen vaiheet:
(- mietiskely -)
Tänä iltana ja ennen kuin tapaamme uudestaan aamulla, koettakaa olla hetken verran tarkkaavaisia nykyhetkestä esimerkiksi harjatessanne hampaita, syödessänne, kävellessänne pihalla. Kokeilkaa miltä tuntuu olla tietoinen ja läsnä tehdessänne eri asioita.
---
© Bodhimieli.fi, suomennokset Ani Sherab
Kuva: freepik