Koska tänä viikonloppuna monet ovat tulleet tänne mietiskelemään, minua pyydettiin puhumaan tästä aiheesta. Siitä on hyvin vaikea puhua, ellei tiedä paljon, ja jostain syystä aina oletetaan, että tietäisin paremmin kuin muut. Olen viime vuosina ollut niin kiireinen, että en ole ehtinyt mietiskelemään ja vähäisetkin tietoni ovat haihtuneet pois mielestäni.
Esitän tässä nyt kuitenkin muutamia ajatuksia, ehkä niistä on hyötyä, koska monet teistä ovat jo kauan harjoittaneet säännöllisesti. Erityisesti monet teistä osallistuvat mahamudrakurssiin Kenting Tai Situpan johdolla, hän on yksi kagyu-linjan henkisistä johtajista. Me kaikki olemme hänen oppilaitaan, vaikka minulla ei ole ollut tilaisuutta osallistua tälle kurssille. Oppilaat auttavat toisiaan ajoittain, he ovat dharmaveljiä ja -siskoja. Puhun siis teille dharmaveljenä tänään, ennemminkin kuin opettajana, sillä opettaja on vain naamari. Epäilemättä on hyviä opettajia, mutta myös monia, jotka eivät ole todella nimen arvoisia. Minua kutsutaan opettajaksi sattumalta, tavan vuoksi, ja sitten kysellään, montako oppilasta minulla on. Vastaan aina: ei oppilaita, vain ystäviä. Sillä jos on oppilaita, opettajan täytyy pystyä auttamaan heitä. Minä en pysty auttamaan, varsinkaan meditaatiossa.
Mutta kuten sanottu, koska tänään on mietiskelykurssi, niin puhun omasta näkemyksestäni mietiskelyssä. Mielestäni meditaatio on olla sitä mitä on. Se tarkoittaa, että mietiskelläksesi tai ollaksesi hengellinen harjoittaja sinun ei tarvitse muuttaa mitään olemuksessasi eikä elämäntavassasi. Ajatteluakaan ei tarvitse muuttaa. Minusta näyttää, että useimpien ihmisten ongelmana on haluta muuttaa ajatteluaan. Jos yhtään kielteisiä ajatuksia tulee mieleen, se otetaan kovin vakavasti ja pidetään hyvin pahana. Itseä pidetään huonona, koska ajattelee pahasti. Rangaistaan toisia ja rangaistaan itseä. Ei haluta ajatella mitään kielteistä, ainoastaan kauniita ja puhtaita ajatuksia. Sitä yritetään harjoitella, ja joudutaan ajamaan itseä takaa. Onhan itse se joka rankaisee ja samalla se joka tahtoo ajatella kielteisiä asioita. Pyörimme noidankehässä, pikkuinen kissa ajaa takaa häntäänsä huomaamatta: tämä on minun häntäni.
Kun tämä jatkuu pitkän aikaa, mietiskelijä muuttuu kireäksi. Kielteisiä ajatuksia tulee lisää joka päivä ja rangaistukset lisääntyvät myös. Mielessä muodostuu sääntöjä ja ehtoja: en saa tehdä tätä, en ajatella tuota. Viikon mietiskelyn jälkeen tilanne on huonompi kuin alussa, koska alussa emme pelanneet niin paljon pelejä omassa mielessämme, emme analysoineet niin paljon omia ajatuksiamme eikä sitä mitä pitäisi tai ei pitäisi ajatella. Sitten istumme pyhäkössä kolme tuntia ja koko ajan ajattelemme: mitä ajatella, mitä ei ajatella, tämä on väärin, tämä on oikein. Kaivelemme roskalaatikosta tavaroita ja jaamme ne kelvollisiin ja kelvottomiin. Mutta roskat eivät lopu, koska ne eivät ole mistään peräisin. Olemme päässeet roskalaatikon pohjalle, mutta pohjaa ei olekaan. Se on syntynyt tyhjyydestä. Ihminen ei käsitä sitä vaan etsii loppupistettä. Etsiessään niin kovasti hän tekee mielestään entistä levottomamman. Sen sijaan että rauhoittuisimme ja rentoutuisimme, olemmekin tulleet entistä neuroottisemmiksi istunnon päättyessä.
Minusta se on väärä tapa mietiskellä. On tietenkin paljon mietiskelymenetelmiä, joissa neuvotaan, minkälaisia asioita tulisi luoda mielessään. Joissain menetelmissä tarvitaan keskittymisen kohde. Joissain tarvitaan aktiivinen mieli. Mutta meistä useimpien tarvitsisi olla hiljaa. Antaa ajatuksillemme vapaus. Kolmevuotiaasta lähtien olemme täyttäneet mieltämme roinalla jota sanotaan kasvatukseksi. Niin paljon roinaa siitä mikä on oikein ja väärin. Meillä on sitä tarpeeksi. Mietiskely ei tarkoita, että roinaa lisätään. Se tarkoittaa että mielelle annetaan vapaus ajatella mitä se tahtoo.
Eräs buddhalainen esimerkki vertaa mieltä ja ajatuksia apinaan. Jos laitat tämän apinan häkkiin, se ei rentoudu. Vaikka se olisi siellä monta päivää, se etsii koko ajan pakotietä ulos. Sillä ei ole mitään halua alistua ehtoihin. Vaikka puhuisit sille kauniisti ja ruokkisit hyvin, niin kauan kuin se on häkissä, se tahtoo ulos. Jos päästät sen ulos metsään, se ei enää yritä paeta. Se vain hyppelee puusta puuhun edestakaisin. Ja se palaa aina samaan paikkaan jos siellä on ruokaa, sitä ei tarvitse erikseen kutsua.
Mietiskelyä aloittaessaan monet ihmiset asettavat erilaisia ehtoja. He ajattelevat: ”Olemme mahayanan harjoittajia tai jotenkin uskonnollisia, eikä meillä sen tähden pitäisi olla yhtään kielteisiä ajatuksia, ei ainakaan meditaation aikana.” Että kielteisille ajatuksille ja reaktioille ei annettaisi mitään mahdollisuutta ilmentyä mietiskelyssä, sitä ei voi tehdä, sillä ei voi kuivattaa itseään, muuttua tunteettomaksi ruumiiksi. Sinä olet sinä mietiskelyssä ja sen ulkopuolella, pyhäkössä ja keittiössä. Kannat kehoasi mukanasi joka paikkaan mihin menet. Mielesi on sama, olipa se sisä- tai ulkopuolella. Se ei ole niin kuin kengät jotka voi jättää temppelin ulkopuolelle, niin että ne eivät tuo hiekkaa sisään. Mieltä ei voi jättää ulos ja käyttää vain hienoja kenkiä sisällä. Missä sitten oletkin, kaikki perimäsi tunteet, niin myönteiset kuin kielteiset, tulevat mukanasi.
Jos niin on, mitä on tehtävissä? Keskeisissä mietiskelyohjeita sisältävissä kirjoissa sanotaan: ”Mietiskeleminen on mietiskelemättömyyttä.” Siinä ei aseteta ehtoja. Se on joko tarkkaavaisuutta tai tietoisuutta itsestä. Mitään ei yritetä muuttaa myönteisestä kielteiseksi eikä päinvastoin eikä mieltä rajoiteta vaan vapautetaan se metsään niin kuin apina. Anna apinasi hypellä kaikenlaisissa puissa, pensaissa, ryteikössä ja kauniissa havupuissa, kasvavissa puissa, kuolleissa puissa. Apina hypelköön ja sinun vastuullasi on pysyä tarkkaavaisena. Ole tietoinen siitä mitä ajattelet lajittelematta ajatuksia hyviin ja huonoihin. Tulipa mieleesi millainen ajatus tahansa, hyväksyt sen, etkä koeta päästä siitä eroon. Et määrää mikä on hyvä ja mikä paha. Kaikki ajatukset ovat tasa-arvoisia, hyvät ja pahat.
Kun ajatus tulee mieleen ensimmäistä kertaa, se ei ole hyvä eikä paha. Vasta kun se toteutetaan, se muuttuu hyväksi tai pahaksi. Jos tahtoisit lyödä jotakuta, anna ajatuksen tulla ja mennä, ne muuttuvat aina, anna mielesi olla vapaa. Pelkkä ajatus ei saa aikaan mitään. Ainoastaan jos ajateltuasi teet ponnistuksen ja keksit tavan toteuttaa sen ja toimit sen mukaan, hyvä ja paha tapahtuvat. Se on pitkä prosessi. Jos tahdot tehdä jotain hyvää jollekulle, pelkkä asian ajatteleminen ei ole hyvä automaattisesti vaan on pohdittava keinoja, ajankohtaa ja toteutettava ajatus tekona, on siis jatkuvasti ponnisteltava jotta hyvä tai paha tapahtuisi.
Meidän tehtävämme on vain pysyä tarkkaavaisina kun ajatus muodostuu, ei seurata sitä ponnistelemalla sen toteuttamiseksi. Vältä pohtimasta miten tekisit ajattelemasi asian, milloin, millä tavalla. Ajatusketjut muodostuvat hyviksi ja pahoiksi jos tuotat jotain. Mikään ei ole alun perin hyvä tai paha, kaikki ovat vain ajatuksia ja mietiskely tarkoittaa sitä, että on tarkkaavainen tai katselee ajatuksiaan, jokaista ajatusta joka syntyy omassa mielessä. Oma mieli panee merkille, mitä oma mieli ajattelee. Silloinkin kun ei ole ajatuksia, kahden ajatuksen välissä tehdään havaintoja, tyhjyydellä on tietty kestoaika.
Useimmat ihmiset pitävät ajatuksia huonoina meditaation aikana, arvellaan että ajatusprosessi mietiskelyn aikana on varmaankin väärin ja monet sanovat, että mietiskely sujuu hyvin jos mieli on rauhallinen ja ajatuksia on vähän. He toivovat että ajatukset vähenisivät. Mutta ellei ole ajatuksia, niin ei ole mitään mitä saavuttaa. Myönteisistä ja kielteisistä ajatuksista ei pidä pyrkiä eroon, sillä ellei niitä ole, ei voi millään kehittää viisautta. Viisaus on ajatusprosessin tuote. Ajatukset eivät ole ongelma meditaation kannalta, emme pyri tyhjyyteen vaan läpinäkyvyyteen. Ajatusten läpinäkyvyys tarkoittaa sitä, että kun ajatuksia syntyy omassa mielessä, on tarkkaavainen niiden suhteen. Ajatukset eivät enää vaikuta itseen kun et pidä niitä hyvinä tai huonoina. Ne ovat läpinäkyviä, ne eivät vaikuta sinuun.
Sillä mitä ajattelet, ei todellakaan ole väliä. Niin kauan kuin et tuomitse etkä aseta ehtoja, voit antaa ajatuksillesi täydellisen vapauden eikä ole pelkoa, että tuhlaisit aikaasi mietiskellessä, vaikka ajatuksia onkin paljon. Kun yrittää mietiskellä, niin kaikenlaisia kielteisiä tunteita tulee väistämättä esiin. Ne kiehuvat kuin kuuma vesi: viha, kateus ja typeryys. Emme halua sitä, mutta luomme ne ihan itsestään, olemme niiden tuottajia ja myyjiä ja kaikkea muuta, emmekä voi saada niitä pysähtymään. Ainoa tapa pysäyttää ne on antaa täydellinen vapaus. Jos tekee mieli ajatella lisää ajatuksia, antaa ajatella. Ja jos antaa sellaisen vapauden, ei millään voi ajatella enempää, koska on vapaa. Tämä läpinäkyvyyden idea on hyvin tärkeä, se että ei erottele kielteistä ja myönteistä.
Muuten monen vuoden jälkeen mietiskelijästä tulee hyvin jännittynyt ja herkkä. Tämä herkkyys ei ole sellaista mitä tavoittelemme. Erityisesti theravadassa ja jopa mahayana-perinteessäkin korostetaan täydellistä tarkkaavaisuutta työssä ja lasketaan hengityksiä. Jatkuvasti on hyvin jäykkä idea siitä, että ei pitäisi olla muita ajatuksia kuin tarkkaavaisuutta asioista, jotka halutaan saavuttaa työskentelemällä kävelymeditaation ja hengityksen laskennan avulla. Kun kaikki ajatukset rajoitetaan jyrkästi pitkän ajan kuluessa, ihmisestä tulee yliherkkä. Tässä analysoidaan myös viittä skandhaa tunteiden kielteiseltä puolelta katsottuna ja tutkitaan miten päästä niistä eroon. Niitä pidetään negatiivisina. Minusta sillä tavoin tullaan lopulta hyvin jännittyneiksi.
Tantrayanassa ihmiset nykyään kuvittelevat, että mitä tahansa voi tehdä: juoda, polttaa, eikä tarvitse meditoida. Se on myös liioittelua, tarvitaan mietiskelyn runko, tarvitaan myös yhteiskunnallinen järjestys, eikä tantrayanan varjolla voi tehdä mitä tahansa. Buddhalainen Keskitien periaate on mielestäni paras. Ei tulla liian kireiksi, eikä jäädä ilman mitään ohjenuoraa. Mietiskelyssä muoto, tekniikka on hyvin hyödyllinen, mutta samalla on hyvä aina muistaa, että menetelmämme pitäisi olla tarkkaavaisuus siitä, mitä itsessä tapahtuu, tarkkaavaisuus omista kokemuksista.
Jos sormiasi särkee kovasti ja tarkkailet särkyä, se vastaa hengitysten laskemisen theravada-menetelmää. Silloin kun särkee, et tarvitse muuta menetelmää pitääksesi tarkkaavaisuutta yllä. Jos on paljon kielteisiä ajatuksia, niitäkin pitäisi tarkkailla. Koska ne ajatukset ovat jo olemassa, niistä ei tarvitse pyrkiä eroon etsiäkseen muita ajatuksia tarkkaavaisuuden kohteeksi. Käytä niitä, jotka sinulla on, sitä mitä sinussa tapahtuu. Hyvä käsityöläinen ei heitä pois mitään, vaan kokoaa kaikesta kauniin taideteoksen. Ne, joilla ei ole paljon taitoa, erottelevat käyttökelpoisen materiaalin ja rojun. Parhaat käyttävät kaiken, eikä mistään tarvitse päästä eroon.
Tämä on hyvin käytännöllinen idea, mitään ei tarvitse heittää menemään. On hyvä määrätä tietty aika milloin mietiskelee, esimerkiksi täällä mietiskelemme tunnin tai kaksi päivässä. Vaikka mietiskelisitte säännöllisesti, teille jää silti 22 tuntia päivässä aikaa tuhlata ajatuksianne, mieltänne. Valitatte, että useiden vuosien mietiskelyn jälkeen tuloksia ei näy. Ette ota huomioon, että 24 tunnista olette käyttäneet vain kaksi yrityksessä mietiskellä, ja niiden kahden tunnin aikana ette ole tehneet muuta kuin taistelleet, varjonyrkkeilleet itsenne kanssa. Olette mietiskelleet tuskin yhtään. Sen sijaan yksi ajatus on valittanut toiselle: älä ajattele tuota ja toinen sanoo: älä ajattele noin. Yksi ajatus sanoo: minua sattuu ja toinen vastaa: älä ajattele kipua, ei ole tarkoitus että ajattelisit kipujasi. Onpa täällä meteliä. Älä välitä metelistä. Minun ei pitäisi välttää metelistä. Kuka metelöi kun minä meditoin. Ajatusketju. Etkä ole tullut mietiskelleeksi yhtään kahden tunnin aikana.
Risti-istunnassa istuminen ei ole saavutus vaan mielesi tila. On aivan väärin asettaa monia ehtoja mietiskellessään. ”En voi mietiskellä täällä koska yksi vierustoverini köhii ja toinen liikkuu koko ajan ja on kireä.” Älä taistele niitä ajatuksia vastaan, joita meditaatiosi aikana nousee, vaan muista käyttää tarkkaavaisuutta. Sitten olet mietiskellyt ainakin hiukan.
Kun meditaatioistunto loppuu, mietiskely unohdetaan. Se on suuri virhe jonka varsinkin aloittelijat tekevät helposti. Puhumme tarkkaavaisuudesta ja tietoisuudesta, joiden pitäisi jatkua. Tarkkaavaisuus tai tietoisuus riippuen siitä millä tasolla on. Ne ovat kaksi eri asiaa. Tarkkaavaisuudessa tarvitaan ponnistelua ja erityisiä menetelmiä, mutta tietoisuus on jotain missä ei tarvitse ponnistella erityisemmin. Ehkä määritelmäni on virheellinen mutta käsittääkseni tietoisuus merkitsee, että on ponnisteltu aikaisemmin ja saavutettu suhteellisen tasapainoinen mieli, niin että ollaan tietoisia, mitä sitten tapahtuukin.
Kun mietiskelyistunto siis päättyy, tarkkaavaisuus tai tietoisuus jatkuu kaikissa toimissa: keskustelussa ihmisten kanssa, autoa ajaessa, siivotessa, koko päivän ajan. Tarkkaavaisuutta sovelletaan järjestelmällisesti ja säännöllisesti, silloinkin kun nukutaan. Tarkkaavaisuutta ei käytetä vain temppelissä, sitä varten ei tarvita tietynlaista ilmapiiriä. Oikea ilmapiiri ja säännölliset istunnot temppelissä ovat myös hyvin hyödyllisiä mutta samalla pitäisi ponnistella elämän joka hetki. Se on mitä tärkeintä, ja jos soveltaa sitä päivittäin, niin voi todella saavuttaa jotakin.
Ne meistä, jotka eivät pysty siihen, menettävät malttinsa. He sanovat etteivät tahdo tehdä tätä, että vihaavat sitä, vihaavat muita, pitävät muita pahoina ja valittavat kuinka muut loukkaavat heitä. Tämä arvostelu ja kielteisyys tulee siitä, että on tarkkaamaton. Jos olet tarkkaavainen, yhteiskunta ja muut ihmiset eivät voi vaikuttaa sinuun sillä mitä he sanovat tai tekevät. Tähän liittyy myös väsymys: ”Olen niin väsynyt, en voi nostaa tätä, en voi liikkua, koska olen niin väsynyt.” Väsymys voi johtua fyysisistä syistä, mutta paljon johtuu myös omasta mielestä, koska mielesi ajattelee niin paljon, vastustaa niin kovasti, ihminen taistelee niin kovasti mielessään ja menettää sen tähden energiaa. Mutta jos voi antaa mielelleen vapauden, niin ei menetä energiaa, tarmo säilyy eikä väsytä. Ei tarvitse koko ajan levätä ja maata, luulla kuolevansa ja haikailla viikonloppua, joka on länsimainen käsite.
Länsimaalaiset, mitä he tekevät kun lauantai on käsillä ja ajatellaan että viiden päivän työn jälkeen tarvitaan suuri lepo? He menevät pubiin, juovat paljon eivätkä nuku ja sanovat sitten levänneensä hyvin. Lepo tarkoittaa että ei tuhlaa aikaansa. Jos tahtoo levätä, on parasta maata 24 tuntia. Älä mene pubiin hyppimään koko yöksi! Ellei ole väsynyt mennäkseen diskoon, miten voi olla väsynyt tehdäkseen muuta? Ajatus siitä, että on väsynyt eikä voi tehdä jotain on omassa mielessä.
Kun he tarvitsevat lomaa, mitä länsimaalaiset tekevät? Kantavat selkäreppua ja kävelevät! Tiibetiläiset taas valittavat, että ovat joutuneet kantamaan niin paljon ja heidän täytyy levätä. Länsimaalaisten täytyy kantaa, kävellä ja sytyttää tulet, tehdä kaikkein raskaimmat työt viikonloppuna rentoutuakseen, siis aivan päinvastoin. Lepo on oma projektiomme, oma idea. Tekeminen ei ole se mikä väsyttää, miten muuten voisi olla niin että tanssiminen ja kiipeily eivät väsytä. Ja miten voi olla väsynyt istuttuaan toimistossa tuolilla joka päivä kahdeksan tuntia? Liikkuu ehkä vain mennäkseen syömään, eikä se voi väsyttää. Väsyminen tulee siitä että taistelee mielessään. Kun taistelemme mielessämme meditaation aikana, sanomme: ”Minulla oli huono meditaatiokokemus, enkä saavuta mitään, olen mitätön.” Mutta tämä mitättömyyden idea tai ajatus siitä ettei saavuta mitään on oma luomuksemme.
Ehdotan että rentoudutte niin paljon kuin voitte. Kun yritätte rentoutua, ajatukset ponnahtavat esiin kuin sienet maasta, yksi toisensa jälkeen. Älkää koettako päästä niistä eroon vaan katselkaa niitä vain ja antakaa niiden olla niin kauan kuin ne pysyvät. Sitten uusi sieni ilmestyy ja ajatukset siirtyvät sen ääreen. Antakaa niiden liikkua, älkää tuoko niitä takaisin. Jos kahden sienen välissä on eräänlainen ajatuksettomuus, pysytelkää hiljaa hämmästelemättä, että voi ei, nyt ei ole ajatuksia, kuolenko minä. Ei tarvitse huolestua, ei ilman ajatuksia kuole. On hyvin tärkeää antaa täydellinen vapaus. Ja kuten sanoin, on mitä tärkeintä soveltaa mietiskelyä joka päivä kotona ja työssä. Muistuttakaa itseänne: ”Ole tarkkaavainen.” Olkaa tarkkaavaisia kaikessa mitä teette, erityisesti ruumiillisessa työssä ja jos joudutte lukemaan tai kirjoittamaan paljon, liittäkää tarkkaavaisuus työhönne. Työnne ei enää ole erossa mietiskelystänne. Mietiskely ei tarkoita että teidän tarvitsisi uudelleen kouluttaa mielenne, vaan yksinkertaisesti sitä, että olette sataprosenttisen tarkkaavaisia.
Toivon että yritätte tehdä niin ja se on tarkoitettu tehtäväksi, koska se on niin yksinkertaista. Me etsimme ja haemme, emme tahdo olla yksinkertaisia, se on suurin ongelmamme, ihmiset eivät voi hyväksyä yksinkertaisuutta. Ihmisillä on mielessä niin monia toimintoja ja ruumiillisia tekoja on niin monenlaisia. Yksinkertaisin on elämässämme vaikeinta, yksinkertaisen ruuan syöminen, yksinkertaisen elämän eläminen, yksinkertaiset ohjeet, yksinkertainen meditaatio on jotain mihin ei pystytä. Se on mitä vaikein asia. Mutta jos haluatte hyötyä meditaatiosta, yksinkertaisella mielellä saa suurimman hyödyn. Yksinkertaisen elämän eläminen on hyvin hyvä asia.
(Kysymys sanonnasta, jonka mukaan ajattelemalla on jo tehnyt teon). No se tarkoittaa ehkä sitä, että ajattelemalla kylvää teon siemenen. Vaikka kuinka ajattelisi tappavansa jonkun, se ei tule tehdyksi ennen kuin todella tappaa, mutta ajattelu on teon siemen. Kyse on siitä, kasvattaako sitä siementä. Vajrayanan mukaan pitäisi välttää sitä että mieleen nousee kielteisiä ajatuksia. Kun puhun läpinäkyvyydestä, se tarkoittaa vajrayanassa sitä, että heti kun kielteinen ajatus tulee mieleen, näemme sen läpi. Jos pidämme ajatusta kiinteänä, silloin ehkä pelkkä ajatteleminenkin jo rikkoo tietynlaisen samayavalan. Vajrayana ei opeta ajatuksettomuutta vaan ajatusten läpinäkyvyyttä. Läpinäkyvyys ja läpinäkymättömyys ovat tässä se ratkaiseva ero.
(Kysymys siitä mitä läpinäkyvyys on.) Ennen kuin mietiskelet, en usko että osaan selittää sitä paremmin. Kun sovellat harjoitusta käytäntöön, sitten näet. Läpinäkyvyys tarkoittaa sitä, että ei tuskaile ajatustensa kanssa, koska ei enää pidä ajatuksia kiinteinä asioina. Sanotaan, että silloin näkee kaiken meditaatiossa hyvin yksityiskohtaisesti, kaiken mitä näkee silmillään tai kokee viidellä aistielimellään. Kokee kaiken tarkasti ja yksityiskohtaisesti. Keho ei mietiskelyssä muutu kiveksi eikä mieli jäädy paikalleen vaan kaikki toimii ja elää. Näet avaruuden laajuuden, ajatukset ovat kuin pilviä avaruudessa ja joskus joku pilvi on hyvin paksu, joskus vain haituva, toisinaan näet niiden läpi, ne eivät ole pysyviä tai kiinteitä vaan muuttuvat jatkuvasti.
Kun kaiken huomataan muuttuvan tai tunnistetaan, että asioita voi muuttaa, niin ei tunnu raskaalta vaan ennemminkin läpikuultavalta. Huomaa myös, ettei kukaan takerru pilviin tai sateenkaareen, joka on niin kaunis kaikkine eri väreineen. Kukaan ei ole niin typerä, että ajaisi niitä takaa, koska jokainen tietää, että ne ovat läpinäkyviä, eivät kiinteitä niin kun kivet, eikä niitä voi pakata matkalaukkuun. Pilviä ja sateenkaaria ainoastaan katsellaan, on oivallettu, ettei ole mitään takaa ajettavaa. Jos ajatukset olisivat kiinteitä, joutuisimme leikkaukseen jotta ne saataisiin ulos kehostamme. Koska ne eivät ole kiinteitä ne tulevat ja häviävät pois.
Jos mieleen tulee erilaisia odotuksia, anna niiden tulla. Ne häviävät omana aikanaan. Mutta älä ruoki odotuksiasi. Pelkkä ajatus on vailla vaikutusta. Jos ruokit sitä, asia muuttuu. Hyväksy vain ja arvosta kaikkia ajatuksia. Kiitä kaikesta mitä koet, olipa se terveyttä, sairautta, iloa tai surua. Jos ystäväsi tuovat paljon lahjoja, kiität. Jos viholliset lyövät, kiität ja hyväksyt sen mitä tapahtuu. Et pyri päämääriin ajatellen: tämä on hyvä, se minun pitää saada, tämä on paha, tätä minun pitää välttää. Koeta päästä hyvän ja pahan idean yli.
(Kysymys kierrätyksestä.) Mielen uudelleenkäyttö on minusta hedelmällisempää kuin roskien, mutta koska olemme ihmisolentoja, meillä on tietty vastuu tästä planeetasta. Jos voit olla hyödyksi planeetalle ja kaikille eläville olennoille, sinun tulee toimia. Sinun tulisi tehdä parhaasi pelastaaksesi planeetta, tulevat sukupolvet ja yhteiskunta, mutta älä hanki vihollisia mielenosoituksin tai väkivallanteoilla. Minusta väkivalta sillä varjolla, että haluaa hyvää, on väärin. Jos koetat saada aikaan jotain myönteistä, sinun ei pitäisi kulkea ympäriinsä lyömässä ihmisiä. Et voi tappaa lemmikkilintua koirasi aamiaiseksi etkä kalaa linnun ravinnoksi. Sinun pitäisi säästää kala, lintu ja koira, kaikki kolme. Oman ruumiisi paloittelu toisten ruuaksi olisi oikein jos sinulla on tarpeeksi myötätuntoa. Ei ole oikeutta määrätä jotakuta kuolemaan toisen hengissä pitämiseksi tai tehdä enemmistöstä ihmisiä vihollisiaan saavuttaakseen jotain kierrätyksen alalla, se ei ole sen arvoista. Mutta koska sinua kiinnostaa, tule takaisin kun pidän kurssin uudelleenkäytöstä! Saat 24 tunnin työn.
Tarkkaavaisuus tarkoittaa omien ajatustensa katselua, mitä ajatuksia mieleen tuleekaan. Ole tarkkaavainen kaikesta mitä nousee esiin. Kun mielessä ei ole mitään, ole tarkkaavainen erittelemättä ideoita. Jos sinulla on hyvin kielteisiä tunteita, tarkkaile, mutta älä ruoki niitä. Tarkkaavainen tarkoittaa ajatusten katsomista silloin kun ne juolahtavat mieleen mutta ei sitä, että jatkaa ajatusketjujen rakentelua.
(Kysymys samadhista) En tiedä mitä samadhi tarkoittaa. Kysykää suuremmilta opettajilta ja kertokaa minullekin, niin kaikki hyödymme. Olen mieleltäni yksinkertainen enkä tee samadhista numeroa, en etsi sitä, etsin mielenrauhaa. Ehkä samadhi on mielenrauha tai liittyy siihen. Mutta jos pystytte siihen että mielessänne on rauha, olen varma että voitte tuoda elämäänne paljon myönteistä. En todella tiedä paljon meditaatiosta mutta toivon että tämä ei ole ollut teille pettymys.
© Bodhimieli.fi, suomennokset Ani Sherab
Kuva: freepik