Viisauden tie - osa 1

25.1.2003 Luento

Kääntäjä Karma Tashi: Rinpoche tahtoo kiittää kiinnostuksestanne Dharmaa kohtaan, että olette saapuneet tänne. Tashi deleg (tervetuloa). Käsittelemme tänään kahta aihetta, viisauden polkua ja menetelmän polkua. Buddha Sakyamunin mukaan niiden olentojen, jotka ovat kahdenlaisen kärsimyksen vallassa, täytyy kulkea näitä kahta polkua vapautuakseen kärsimyksestä. Niitä käyttäen voi saavuttaa vapauden, kuten lintu voi lentää käyttämällä siipiään. Jos on kaksi siipeä, voi lentää, jos koettaa lentää yhdellä siivellä, putoaa.

Dharmaopetusta tulisi kuunnella rentoutuneella mielellä, eikä innostua liikaa siitä, millaisia opetuksia on tulossa. ”Pystynkö vapauttamaan mieleni tämän opetuksen jälkeen kuin puhkeavan kukan?” Sellaista kireää jännitystä ei saisi olla. ”Kun tänään osallistun opetuksiin, niin huomenna ehkä valaistun.” Luopukaa senkaltaisista toiveista. Kun Rinpoche opettaa, niin ne asiat, jotka pystytte omaksumaan tai joista pidätte ja jotka koette hyödyllisiksi, viekää ne mukananne ja se, mikä ei tunnu järkevältä, jääköön tänne.

Viisautta ja menetelmiä koskevasta kahdesta aiheesta ensin käsitellään viisautta. Buddha Sakyamuni opetti, että viisautta on ymmärtää kaikkien ilmiöiden olevan mielestä riippuvaisia. Ensinnäkin on ymmärrettävä, että kaikki ilmiöt onni ja suru mukaan luettuina ovat pysymättömiä. Toiseksi harjoitellaan tyhjyyden oivaltamista. Mitä menetelmiin tulee, ensin tehdään tyyneysmietiskelyä (shamata) ja toiseksi turvaudutaan ja kehitetään bodhimielen epäitsekäs asenne. On vielä muitakin harjoituksia, mutta tänään ja huomenna keskitymme lähinnä näihin.

Palatkaamme viisauden ensimmäiseen asteeseen: siihen, että ymmärtää kaiken onnen ja kärsimyksen olevan oman mielen luomaa. Rinpoche kysyy teiltä jotakin ja voitte vastata vapaasti. Kaikella onnella ja surulla täytyy olla syy ja olosuhteet. Voitteko osoittaa, mikä on onnettomuuden syy ja olosuhde? Vastaus: Itsen käsite. Rinpoche: Muita vastauksia? Vastaus: Takertuminen, halu. Rinpoche: Vielä muita? Vastaus: Itsensä vaaliminen, kärsimys on niin kovaa, tunnemme olevamme aineellisia maan päällä.

Kääntäjä: Rinpoche arvostaa vastauksianne, näyttää siltä, että olette pohtineet näitä asioita. Kyllä, kun analysoi asioita älyllisesti, vastaus on sellainen, mutta yleensä ottaen, silloin kun kohde on epämiellyttävä tai ruma, tuntee kärsimystä. Esimerkiksi sairaudet, vihollisen kohtaaminen, luonnonkatastrofit, tappio, ne saavat aikaan kärsimystä. Onnen kohdalla pätee sama: kun kohtaa haluttavan kohteen, jotakin mikä miellyttää, se luo onnen tunteen. Ihmiset pitävät eri asioista, joku tahtoisi olla rikas ja rakastettu, toinen kaunis, kolmas toivoo auringonpaistetta.

Rinpoche kysyy nyt toisen kysymyksen. Oletamme, että kaikki onni ja kärsimys on mielen luomaa, pelkkä tunne. Kohteet heijastuvat mielessä, onko yhtään sellaista kohdetta, joka tekee kaikki onnellisiksi? Asia, jota kaikki pitäisivät onnen lähteenä? Onko yhtään maailmanlaajuista erillistä asiaa, joka tyydyttää kaikkia ja josta kaikki pitävät? Vastaus 1: Se, että rakastaa itseään enemmän kuin sitä mikä on itsen ulkopuolella. Rinpoche: Ovatko kaikki samaa mieltä? Vastaus 2: Sen pitäisi olla päinvastoin, että rakastaa muita enemmän kuin itseään.

Kääntäjä: Rinpoche havaitsi tässä kaksi vastakkaista mielipidettä. Etsimme jotain mistä koko ihmiskunta olisi samaa mieltä. Vastaus: Se oli ennen vanhaan äidinrakkaus, mutta nykyään… Rinpoche (nauraa): Se on totta, monet ajattelevat niin, idässä useimmat sentään vielä rakastavat äitejään. Vastaus 1: Jumalakäsitteessä on jotain, joka tuo onnea uskoipa siihen tai ei. Vastaus 2: Tarkoitatko kristittyjen Jumalaa, luojajumalaa? Vastaus 1: Eri uskonnoissa se voi olla eri nimillä, Buddha tai alkuperäinen Jumala, mutta se on sama asia. Vastaus 3: Palatakseni siihen, rakastaako itseään vai ulkomaailmaa, eikö ole niin, että on rakastettava ensin itseään jotta voisi rakastaa muita, voi antaa vain liiastaan, on oltava ensin tasapainossa itsensä kanssa.

Kääntäjä: Kysymys on siitä, löytyykö yhtä asiaa, joka tuo onnea kaikille ihmisille. Vastaukset tuntuvat liittyvän enemmän polkuun, jonka kautta onni saavutetaan. Henkisen tien kulkijoilla voi olla eri teitä, he ovat kuitenkin samaa mieltä yhdestä asiasta. Mutta entä kaikki muut, he, jotka eivät usko mihinkään uskontoon? Tutkittuamme nyt asiaa, on hyvin vaikea löytää yhtä erillistä asiaa, josta kaikki ajattelisivat samoin, kaikki pitäisivät. Sama pätee kärsimystä tuottavaan kohteeseen.

Miten onnen lähde valitaan? Kohde valitaan mielessä ja kehitetään siihen sitten pitämisen tunne, sitä pidetään hyvänä. Se on ajatusrakennelma. Kun kohteen sitten näkee, tuntee heti onnea ja käyttää sitä onnen lähteenä. Toinen kehittää siihen liittyvän kielteisen ajatusrakennelman ja näkee saman kohteen kielteisesti ja kärsii. Hän ei halua koskeakaan siihen ja jos hänen täytyy, se on tuskallista. On kuin pitäisi silmälaseja ja aurinkolaseja vuorotellen. Aurinkolasien läpi kaikki näyttää mustalta, silmälasit taas saavat aikaan kirkkaamman kuvan.

Kohteet ilmenevät hyvinä tai pahoina sen mukaan pidetäänkö niistä vai ei. Buddha Sakyamuni sanoi: jos ymmärtää, että onni ja kärsimys ovat oman mielen luomuksia, vaikka se ei olekaan vielä syvällistä tyhjyyden viisautta, se kuitenkin auttaa eroon kärsimyksestä. Sanotaan, että kaikki riippuu omasta mielestä. Se mitä tapahtuu, johtuu siitä, että luo kiintymyksen tai vastenmielisyyden tms. tunteen ja sen myötä sitoo mielensä tällä havainnolla kuin silkkiperhosen toukka, joka erittää itsestään rihmaa, ja kutoo kotelon, josta ei sitten pääse ulos. Käsitteet sitovat meidät ja tekevät hyvin onnettomiksi. Sen takia menetämme itsetuntomme, ilon ja avoimuuden ja kehitämme kaikki erilaiset heikkoudet vihasta haluun ja tietämättömyyteen. Niin tapahtuu, koska viisautta puuttuu.

Viisautta käyttämällä voi vapautua takertumisesta ja egosta ja siitä harhaluulosta, että onni löytyy ulkoisista asioista. Viisaus syntyy kun ymmärtää, että onni ei tule ulkopuolelta. Ajatelkaamme vaikka ruokaa. Kaikki nautimme ruoasta ja useimmat uskovat, että onni asuu ruoassa. Jos niin olisi, pitäisi tulla sitä onnellisemmaksi, mitä enemmän syö. Mutta kun vatsa on täynnä, ruoka alkaa vaikuttaa yhä vastenmielisemmältä. Onnellisuus ei asukaan ruoassa. Alkuperäinen kysymys kuului: löytyykö mitään yhtä asiaa, joka tuo tyydytystä kaikille ihmisille? Sitä on vaikea löytää. Itse asiassa sitä ei voi löytää, koska onni ei asu ulkopuolellamme aineellisissa esineissä.

Monet ihmiset maailmassa arvostavat kultaa ja timantteja. He hyörivät kiireisinä ja käyttävät paljon rahaa arvoesineisiin sekä tekevät koruja. Enemmistö ei myöskään siedä pölyä eikä roskia kodissaan. He lakaisevat ja puhdistavat inhottavan lian pois. Jos he asuisivat maailmassa, missä kaikki on kullasta ja timanteista, kotiin laskeutuisi timanttipölyä, joka lakaistaisiin heti pois. Jos jostain löytyisi tavallista pölyä ja pikkukiviä, niitä arvostettaisiin, koska ne olisivat harvinaisuuksia. Niistä maksettaisiin suuria summia ja niitä varjeltaisiin kaikin tavoin.

Jos voi ajatella näin, se auttaa poistamaan vaikeuksia omasta mielestä. Viisauden kokija on viisauteen liittyvän aiheen ensimmäinen osa ja sitä on nyt käsitelty. Tauon jälkeen Rinpoche opettaa menetelmän polkua. (Tauko)

*

Shamata -mietiskelyssä (tiib. shine) on kaksi puolta: mielen ja kehon aspektit. Mieli tukee kehoa ja keho tukee mieltä. Aloittelijalle keho on mietiskelyssä tärkeä, sillä aloittelijan mieli pysyy paremmin hiljaa, jos keho on liikkumatta. Kun on saavuttanut korkeamman oivalluksen, keholla ei ole väliä. Esimerkkinä tästä on vesi kupissa. Rinpoche heiluttaa mukia ja siinä oleva vesi läikkyy, se ei pysy paikallaan kuppia liikutettaessa.

Mietiskelyasentoon liittyy seitsemän eri kohtaa. Ensinnäkin jalat pidetään vajra-asennossa eli täysristi-istunnassa, jos voi. Ellei voi, sitten istuu tavallisessa risti-istunnassa. Jos sekin tuottaa paljon vaikeuksia, jalat voi suoristaa tai istua tuolilla. Ellei voi istua, niin sitten makaa selällään. Viimeinen oli vitsi. Toiseksi, kädet ovat sylissä päällekkäin, kämmenet ylöspäin. Vasen kämmen kannattelee oikeaa ja peukalot koskettavat toisiaan. Vasen kämmen voi olla myös päällimmäisenä, tärkeintä on, että asento on hyvin rentoutunut. Käsiä ei pitäisi puristaa. eikä mielen pitäisi jännittyä. Peukaloiden päät koskettavat toisiaan kevyesti, niitä ei paineta toisiaan vasten eikä mieleenkään aiheuteta paineita. Rinpochelta on kysytty usein peukaloista, osoittavatko ne ylös, alas, eteen vai itseen päin. Sillä ei ole väliä, niin kauan kuin asento on miellyttävä. Yleensä ollaan liian kireitä.

Kolmanneksi kädet voi asettaa myös polvien päälle kämmenet alaspäin, niin että polvet peittyvät. Käsivarsien tulee olla erillään vartalosta, vapaina. Jos puristaa ne kiinni, on kireä, ja lopulta nukahtaa.

Neljänneksi on mitä tärkeintä, että vartalo on suorassa, selkä on suora. Samalla on vältettävä ajattelemasta: ”Minun täytyy olla hyvin suora.” Jos yrittää olla liian suora, kallistuu taaksepäin ja voi vaikka kellahtaa kumoon.

Viides kohta koskee niskan asentoa. Niska kannattelee pään painoa rentoutuneena ja alas painumatta. Pää ei saisi myöskään taipua millekään suunnalle. Rinpoche on huomannut, että länsimaalaiset mietiskelevät usein pää taaksepäin kenossa, idässä taas nuokutaan eteenpäin ja nukahdetaan helposti. Kumpikin on virhe. Rentoudu ilman näitä virheitä.

Kuudes kohta liittyy suun asentoon. Suun ei pitäisi olla kokonaan auki eikä kokonaan kiinni vaan rentoutunut. Huulet ovat hieman raollaan ja ylä- ja alaleuan hampaat hiukan erillään toisistaan. Voi hengittää joko suun tai nenän kautta tai kummastakin sen mukaan, mikä tuntuu luonnolliselta.

Seitsemäs kohta on katseen kohdistaminen. Aloittelevan shamatan harjoittajan voi olla helpointa sulkea silmänsä. Ne suljetaan kevyesti ja luonnollisella tavalla, puristamatta. Myöhemmin parasta meditaation kannalta on mietiskellä silmät avoimina. Katse voidaan kohdistaa kolmella eri tavalla: katsomalla alaviistoon, suoraan eteenpäin tai yläviistoon. Niitä voi kokeilla ja valita itse. Katseenkin täytyy olla rento eikä saa vilkuilla ympäriinsä.

Jos voi pitää yllä näitä seitsemää kohtaa luonnollisessa ja rentoutuneessa tilassa, se pidentää ikää, poistaa monia sairauksia ja tekee sydämen avoimeksi. Jos taas käpertyy kokoon, kanavat, nadit, joutuvat mutkalle, eikä mikään virtaa luonnollisesti.

Kehon asento on nyt käyty läpi. Tämä asento tarvitaan, jos tahtoo mietiskellä muodollisilla istunnoilla pyhäkössä tai omassa huoneessaan. Ilman tätä asentoa voi myös hyvin mietiskellä kävellessään, puhuessaan, missä vain. Asento auttaa aloittelijoita suuresti.

Seuraavaksi käsitellään mieltä, joka on yleensä kuin hullu apina. Vaikka apinan ei tarvitsisi tehdä mitään, se hyppää ylös ja putoaa alas, kaatuu ja sotkee kaiken ympärillään. Mieli, kuin apina, liikkuu villisti eri suuntiin, ja sen kesyttämiseksi tarvitaan yksi tärkeä seikka: mielen täytyy saada olla luonnollisesti, ilman teennäisyyttä. Miten niin levätään? – Jos on tehnyt suuren työn, sen jälkeen lepää. Jos joku vaikkapa joka päivä juoksee kolmen tunnin lenkin ja ottaa sen jälkeen lämpimän suihkun, hän saattaa suihkun jälkeen rentoutua tuolissa tai pitkällään maaten. Hän hengittää syvään, huoahtaa… ja nukahtaa – no, nukkuminen ei ole tarpeen! Jos mielen jättää luonnolliseen tilaan, voi kokemuksen kautta saada selville miten se toimii. Tämä tila ei ole tajuttomuutta, vaan itsensä hienovaraisesti valaiseva olotila. Kun valo säteilee, sen näkemiseksi ei tarvita taskulamppua, se valaisee itsensä. Silloin kun on tajuton ja joku pistää neulalla, sitä ei tunne, mutta tässä tilassa tietää asiat luonnollisella tavalla. Se riittää ja se on hyvin helppoa, koska siihen ei tarvita voimakasta ponnistusta eikä meditaatiota. Ei tarvita myöskään älyllistä tutkimusta. Eikä silloin kehitetä mielikuvia mietiskelyjumaluuksista. Ainoa, mitä tarvitaan, on että jättää mielen luonnollisesti rentoutuneeseen tilaan. Ajatuksia ei tarvitse estää, jos niitä tulee, anna niiden tulla, tehtäväsi on olla rentoutunut. Ajatuksia ei tule seurata tai ajaa takaa. Se tarkoittaa, että pysyy tarkkaavaisena rentoutuneisuudesta. Jos ei pysy, se merkitsee, että on lähtenyt seuraamaan ajatuksiaan. Teemme lyhyen harjoituksen.

Sulkekaa ensin silmänne ja rentoutukaa… voitte avata silmät hitaasti… istukaa, rentoutuneena. Siinä se oli. Tätä tulisi tehdä usein lyhyitä aikoja kerrallaan. Niin tehdessänne mieli rauhoittuu ja kesyyntyy itsestään. Kun mieli on kesytetty, niin omat kärsimykset poistuvat luonnollisesti, sillä heikkoudet puhdistuvat. Kokee rikkautta, sillä mieli vapautuu, tulee vahvaksi ja vakaaksi. Tämäntyyppinen mietiskely voi tuottaa tavanomaisia kykyjä eli siddhejä. Ei korkeinta siddhiä, [joka on valaistuminen], mutta tavanomaiset kyvyt lukea ajatuksia ja tehdä joitain ihmeitä, saa sellaisia voimia. Buddhalaiset eivät pyri hankkimaan sellaisia voimia, niitä ei pidetä lainkaan tärkeinä. Vaikka olisi saavuttanut korkean oivalluksen tason ja pystyisi moniin ihmeisiin, nämä lamat eivät näytä voimiaan julkisesti eivätkä edes yksityisesti, ellei se ole todella tarpeen. Näistä saavutuksista ei puhuta.

Tauon aikana voitte soveltaa tätä menetelmää ja yrittää pysyä rentoutuneina syödessänne, kävellessänne, keskustellessanne. Tätä voi soveltaa kaikkiin tilanteisiin. Rentona ei aluksi pysy pitkään, ehkä sekunnin tai pari. Ei pidä toivoa liikaa. Jos pystyy siihen sekunnin ja toistaa sen, se on oikein hyvä. On kuin vesipisarat kerääntyisivät suureen astiaan, lopulta se täyttyy.

[Omistamisrukous.] Omistimme kaiken ansion, jota opetusten kuuntelemisesta ja niiden antamisesta on kertynyt kaikille tunteville olennoille.

Kysymys: Miksi mietiskellessä pidetään silmiä auki?

Rinpoche: Silmien sulkeminen voi alussa auttaa rentoutumaan, mutta jos silmiä pitää jatkuvasti kiinni se peittää viisauden, sisäisen ymmärryksen ja häiritsee selkeyttä. Jos aina meditoi silmät suljettuina, ei voi mietiskellä silloin kun kävelee, syö ja puhuu.

Kysymys: Jos omat energiat alkavat nousta kehossa ylöspäin, ja ne eivät nouse suoraan vaan menevät vinoon, voiko sitä jotenkin estää? Onko se vaarallista?

Rinpoche: Yleensä ottaen näitä asioita ei tarvitse pohtia. Puhun siitä myöhemmin.

Aloittelijan mieltä kuvataan vesiputouksen kaltaiseksi. Tuntuu samalta kuin vedestä, joka räiskyy jyrkänteeltä alhaalla oleville kiville; on kaikenlaisia vaikeuksia ja selkään sattuu. Voi vaikuttaa siltä, että ajatuksia on enemmän kuin ennen, mutta se on hyvä merkki, merkki siitä että on aloittanut mietiskelyn. Suuhun voi kerääntyä sylkeä tavallista enemmän, saattaa nähdä värillisiä valoja, voi huimata tai särkeä päätä. Kaikki eivät koe näin, mutta ne ovat merkkejä alkaneesta harjoituksesta. Toisen tason kokemus on, kun vesiputouksen virta laskeutuu tasaisemmalle maalle ja lopulta joki virtaa mereen, se on täysin tyyni meri päiväsaikaan. Silloin on onnellinen aina, tapahtuipa mitä tahansa, hallitsee mielensä täysin.

Kysymys: Mikä merkitys sillä on suuntaako silmänsä alas, suoraan eteen tai yläviistoon?

Rinpoche: Mielen tyyneyden aste määrää sen, mihin katsotaan. Kun katsoo alas, mieli rauhoittuu ja muuttuu vakaammaksi. Kun katsoo yläviistoon, se kirkastaa ja selkeyttää mieltä. Ja jos mielentila on tasapainoinen, katsotaan suoraan eteenpäin. Oman kokemuksen mukaan voi valita näistä kolmesta. On hyvä harjaantua niissä kaikissa ja vaihdella katseen suuntaa eri harjoituskerroilla. Ensin voi harjoitella päivän tai pari katsomista alaviistoon, kunnes se sujuu. Sitten katsotaan yläviistoon, se tuo uutta intoa ja tuoreutta harjoitukseen. Sitten katsotaan suoraan eteenpäin. Ylös katsoessa niskaa ei pidä taivuttaa eikä suuta avata. Pään asento pysyy samana, vain silmät liikkuvat.

Kysymys: Ryhmässä mietiskellessä lämpötilaan ja valaistukseen ei voi vaikuttaa. Miten virkistää itseään jos uneliaisuus vaivaa?

Rinpoche: Mietiskele silloin shamata -tekniikalla keskittymällä johonkin kohteeseen. Shamatassa on tärkeää pysyä tarkkaavaisena. Keskittymisen tukena voi käyttää omia tuntemuksiaankin: esimerkiksi sitä, että on häiriintynyt muiden läsnäolosta, että tahtoisi lisää valoa, että on kosteaa tms.

Seuraavaksi opetetaan shamata meditaatio keskittymiskohdetta käyttäen. Tavallisesti mieli muistuttaa hullua apinaa. Niin kauan kuin olemme ihmisiä, meillä on viisi aistiovea: näkö-, kuulo, maku-, haju- ja tuntoaisti. Apinan kaltainen mieli käy läpi erilaisia tuntemuksia. Kun se on tekemisissä silmien kanssa, havaitsee muotoja, kun se liittyy nenään, se aistii hajuja. Sama koskee kuulo-, maku- ja kosketusaistimuksia. Näiden viiden aistioven kautta voi kokea ristiriitaisia tunteita ja kärsimystä.

On viisi aistia ja ajatteleva mieli itse. Aistielimet eivät ajattele, ja ellei mieli liity niihin. Esimerkiksi muodon havaitseminen perustuu energiaan, energiakanaviin ja elonvoiman pisaroihin. Näkökyky perustuu niihin. Mutta ajatus ei sisälly siihen. Ellei ajattele, silmien edessä voi olla esine jonka näkee, mutta ei ole siitä tietoinen. Tämä koskee kaikkia viittä aistia. Näkökyky ei sinänsä arvioi näkemäänsä, esimerkiksi sitä, onko kukka kaunis vai ei. Shamataa ei voi soveltaa näkökykyyn tai muihin viidestä aistista. Sitä sovelletaan vain ajattelukyvyn kautta, mielen kautta.

Hullu apina on siis suljettu huoneeseen, jossa on viisi ikkunaa. Se hyppii levottomasti ikkunasta toiseen eikä pysy hetkeäkään paikallaan. Jos katsoo taloa ulkoapäin, voi näyttää siltä, että huoneessa on viisi apinaa, yksi joka ikkunassa.

Viiden aistioven kautta onni ja suru toivotetaan tervetulleiksi. Kun näkee kauniin muodon, toivottaa onnen tervetulleeksi, on onnellinen. Kun näkee rumia tai epämiellyttäviä esineitä, toivottaa kärsimyksen tervetulleeksi. Jos koskettaa ihoaan pehmeästi, tuntee iloa, jos pistää neulalla, tuntee tuskaa. Viisi aistielintä tekee nämä havainnot, ja vaikka miellyttävät esineet tuovat näennäistä onnea, kun niihin takertuu ja kiintyy, ne lopulta muuttuvat kärsimykseksi.

Tunteet muutetaan apuneuvoiksi henkisellä tiellä shamata meditaation avulla. Shamatan kautta tunteet voidaan muuttaa onnellisuuden syyksi. Ne voivat olla shamatan tuki. Otetaan näköaistiin liittyvä esimerkki. Tavallisesti onni ja suru vaihtelevat: kun näkee hyvän asian, on onnellinen ja takertuu siihen. Kun näkee jotakin ikävää, tuloksena on suru ja onnettomuus. Miten sitä siis käytetään mietiskelyn tukena?

Näköaistin kautta voidaan nähdä vain kaksi asiaa, muoto ja väri. Aloitetaan harjoitus pienistä esineistä, joita voi nähdä silmien edessä, esimerkiksi kukka tai thangka maalaus. Valitaan yksi esine, vaikkapa kukka, jota katsotaan silmillä ja mielen avulla. Tiedetään kukka, siinä kaikki. Ei pohdita sen enempää sen kauneutta, kalleutta tai alkuperää. Nähdään vain kukka. Se on siinä ja se on kukka. Siinä kaikki. Näin mieli voi nähdä kukan. Se on tarkkaavaisuutta. Tarkkaavaisuus ei ole jokin erillinen asia, se on sitä että tietää kukan olevan. Sillä hetkellä tarkkaavaisuus on syntynyt. Näin mieltä pitäisi harjoittaa. Tehdään lyhyt harjoitus yhdessä.

Aloitetaan samalla tavoin kuin edellisessä harjoituksessa, joka tehtiin ilman keskittymisen kohdetta. Siinä vain rentouduttiin täydellisesti. Jos tahtoo, voi sulkea silmänsä… Olkaa hyvä ja valitkaa sitten jokin kohde. Jos piditte silmiä kiinni, avatkaa ne ja katsokaa kohdetta. Rentoutukaa taas kokonaan… ja harjoitus päättyy.

On mahdollista, että syntyi epämiellyttävä tunne. Niitä on kolmenlaisia: saattoi nähdä kaksoiskuvan, nähdä epäselvästi tai tuntea kipua silmissään tai huimausta. Tämä ei haittaa, sillä jos näkee kaksoiskuvan, voi keskittyä siihen. Ellei näe kohdetta kunnolla, se hämärtyy tai on epäselvä, voi keskittyä sokeuteensa. Jos silmissä tuntuu kipua tai huimaa, sitäkin voidaan käyttää mietiskelyn tukena. Onko kysymyksiä?

Kysymys: Jos emme anna mielen sotkeutua meditaatioon ja käytämme mitä tahansa tilannetta sen kohteena, eikö vaarana ole, että meistä tulee täysin välinpitämätön?

Rinpoche: Mitään vaaraa ei ole. Itse asiassa sisäinen oivallus ja äly kehittyvät, mieli voimistuu ja tyyntyy, rauhoittuu. Siitä on myös apua täydellisen valaistumisen saavuttamisessa. Toisaalta mietiskely on myös lääke ristiriitaisiin tunteisiin. Jos esimerkiksi vihaa pitää demonina, niin vihan ajatuksen tukahduttaa. Tässä ajatusta ei tukahduteta vaan se ainoastaan jätetään luonnolliseen tilaansa sellaisena kuin se on. Tuloksena tunteet laantuvat. Voidaan sanoa, että jättämällä mieli luonnolliseen tilaan tunteet vapautuvat tai puhdistuvat. Se johtuu siitä, että kaikissa on buddhalaisin termein ilmaistuna buddhaluonto, joka on aina ollut puhdas, sisäinen perusluontomme on luonnostaan puhdas. Jos on entistä lähempänä sitä, tunteet automaattisesti vapautuvat.

Kysymys: Kukka on kaunis ja se tuottaa mielihyvää Katson mielelläni kukkaa, enkä halua katsoa sitä ilman tunnetta, mutta onko niin, että tämä harjoitus opettaa minua katsomaan kaikkea samalla myötätunnolla ja rakkaudella kuin katson kukkaa?

Rinpoche: Tässä harjoitetaan shamataa, mikä merkitsee, että koetetaan olla tarkkaavaisia, niin se opetetaan. Voi olla vain tietoinen kukan kauneudesta. Jos luo enemmän kuin sen ja ajattelee: ”Tämä kukka on kaunis”, se on kukkaan takertumista eikä se ole harjoitusta vaan kärsimyksen syy. Jos ajattelee: ”Voi miten kaunis kukka, mistä se on peräisin, kenen se on, tuo ei ole niin kaunis…” se on tavallinen tapamme ajatella, kaikki ihmiset luovat sellaisia käsitteitä.

Kysymys: Meille opetetaan usein, että mietiskelyn tavoitteena on hallita mieltä tai saavuttaa valaistuminen. Voitteko kertoa tästä enemmän?

Rinpoche: Tuntevina olentoina voimme saavuttaa valaistumisen, koska olemme tunteiden vallassa. Niin kauan kun on tunteista jonkin vallassa, se on perussyy valaistumisen saavuttamiseen. Miten shamata -mietiskely vaikuttaa? Se voimistaa ja vapauttaa mieltä, mutta se yksin riitä täydellisen vapautumisen eli valaistumisen saavuttamiseen. Valaistuminen on myös viisautta tai älyä.. Viisauden korkein aspekti on ymmärtää tyhjyyden näkemys ja jos yhdistää mietiskelyn ja tyhjyyden näkemyksen, silloin valaistuminen on mahdollista saavuttaa.

Kuvitellaan Suomen pimeää talvea ja taloa, jossa kaikki valot ovat sammuneet. Vain yksi kynttilä lepattaa vedossa, sillä ikkunat ovat auki ja ulkona tuulee. Liekki ei voi valaista paljoakaan, sillä se liikkuu ilmavirran mukaan, eikä huoneen sisustusta näe kunnolla. Jos sulkee ikkunat, liekki lakkaa lepattamasta ja valaisee paremmin.

Mieli on levoton kuin liekki tai hulluksi tullut apina, joka hyppii paikasta toiseen häiriintyneenä. Se kärsii sen tähden valtavasti eikä ole käyttökelpoinen väline mihinkään. Ei voi kehittää bodhimieltä, ei tuntea myötätuntoa eikä varsinkaan ymmärrä tyhjyyttä. Mieli on hyvin heikko. Kun harjoittaa shamataa sillä on sama vaikutus mieleen, kuin ikkunoiden sulkemisella kynttilänliekkiin. Kun lakkaa tuulemasta, viisauden valo loistaa automaattisesti ja voi nähdä sen, mikä aiemmin oli pimeydessä.

Tätä harjoitellaan niin, että aloitetaan keskittymällä ensin pieneen kohteeseen ja laajennetaan kohdetta vähitellen, niin että lopulta voi olla tarkkaavainen kaikesta mitä näkee edessään, sivuilla, ylhäällä ja alhaalla. Esineet vain nähdään, ollaan niistä tietoisia. Lopulta voi keskittyä vakaasti koko näkökenttään kerralla.. Harjoittelemme sitä nyt hieman. Olkaa hyvä, suoristakaa selkänne, mutta pysykää rentona. Antakaa kaiken jännityksen mennä. Pysykää rentona samalla kun olette tietoisia koko näkökentästänne. Vain katsokaa sitä. Päästäkää irti näkymästä ja antakaa mielen sitten rentoutua vapaasti. (Tauko)

*

Teimme äsken shamata meditaation nähdyn muodon avulla. Apuna voi käyttää myös ääniä, hajuja, makuja ja tuntoaistimuksia. Ne ovat kaikki aistielämyksiä. Esimerkiksi äänen kuulemiseen käytetään kuuloelimiä, ja mieli on se, joka kuulee äänen ja tulkitsee sen. Mieli esittää kysymyksen: ”Mitä korvani kuulevat?” Niin kauan kuin mieli viipyy äänen parissa, sen kuulee. Harjoittelemme tätä nyt.

Kuuletteko mitään ääntä? Kuulen itse ilmastoinnin suhinan. Voitte valita minkä tahansa äänen. Rentoutukaa ensin taas kunnolla (1min). Nyt, kuunnelkaa ääntä (2min). Antakaa mielen rentoutua. Ja siinä se oli. Onko kysymyksiä?

Kysymys: Kun keskitymme tiettyyn ääneen, jätämmekö muut äänet huomiotta?

Rinpoche: Ensin kuulostellaan: mitä minä kuulen? Jos kuulee jonkin miellyttävän äänen, voi valita sen. Alussa siis keskitytään kaikkiin ääniin, sitten valitaan yksi, jonka voi kuulla selvästi.

Kysymys: Onko parempi valita jokin luonnollinen ääni vai koneen ääni?

Rinpoche: Aloittelijan on vaikea suhtautua (mietiskelyn kannalta) oikein sellaiseen ääneen, jossa on sanoja ja merkitys. Harjoittelun edistyessä voi käyttää mitä vain ääniä: suhinaa, luonnon ääniä, musiikkia. Veden solinaa pidetään erityisen hyvänä. Kotiin voi hankkia jokin äänilähteen harjoittelua varten. Musiikin kuuntelu ei kuitenkaan ole meditaatiota, sillä tässä ääni kuullaan erillisenä itsestä. Sitä vain tarkkaillaan. Maut, hajut ja kosketusaistimukset ovat samalla tavoin mietiskelyn tuki. Jos voi pysyä mietiskelyn tilassa, on vapaa ajatuksesta: ”Tämä on kauhea asia ja häiritsee minua kun meditoin.” Silloin mikään ei häiritse ja kaikki tukee mietiskelyä.

Kysymys: Jos jalat puutuvat tai selkää särkee, pitäisikö mietiskelyasentoa vaihtaa?

Rinpoche: Jos voi sietää särkyjä selässä ja polvissa, niin se voi tukea, aistimukset ovat sillä tavoin hyödyllisiä keskittymisen kohteina. Kivun tai säryn yksi syy on se, että oma mieli valittaa: ”Olen sairas.” Jos voi käyttää kipua tukena, on vapaa tällaisesta tuskaa tuntevasta mielestä. Kipu koetaan lähinnä mielessä. Pelkästään tietoisuus kivusta edistää meditaatiota suuresti ja vapauttaa omista ajatuksista. Jos kipu on niin kovaa, että ei voi sietää sitä, on parasta vaihtaa asentoa ja tarpeen tullen käydä lääkärissä.

Kipua käytetään siis mietiskelyn tukena omien voimien mukaan. Aloittelija käyttää vain lievää kipua, ei vakavia sairauksia. Jos on oivaltanut paljon ja pystyy pitämään mielen vakaana, vaikea kiputila voi joskus parantua, kun pitää sitä meditaation tukena. Harjoituksessa täytyy edetä omien kokemusten mukaan. Sitäkin kun on nukahtamaisillaan, voi käyttää tukena. Miten? - Juuri kun uni on tulossa, on siitä tietoinen, mieli tarkkailee nukahtamista herkeämättä. Jos voi nukahtaa ilman, että unohtuu ajatuksiinsa, niin olipa uni pitkä tai lyhyt, se muuttuu mietiskelytilaksi. Näin on, koska pysyy hyvin tarkkaavaisena samalla kun uneliaisuus iskee, jolloin uneliaisuuden hyökkäys pysyy sisäpuolella. Jos silloin harjoittelee shamataa, nukkuminen muuttuu shamata -harjoitukseksi. Jos harjoittaa pelkää luonnollista mieltä, siitä tulee sen harjoitus. Intialainen mahasiddha Lavapa nukkui 12 vuotta ja saavutti siddhin. Onpa tämä helppoa, voi mietiskellä syödessä, nukkuessa, jutellessa ja autoa ajaessa. Jos on aivan rento ja tarkkaavainen, niin ajaminen on hyvin helppoa. Jos on kireä, on ylivarovainen ja pysähtyy kun ei tarvitsisi ja sitten jatkaa matkaa, kun pitäisi pysähtyä. Sillä tavoin syntyy onnettomuuksia. Jos tahtoo mennä retriittiin, voi ottaa herkkuja mukaan ja jos joku ihmettelee, niin selittää vain että tämä on minun harjoitukseni. No ei se aivan niin taida olla. Nyt puhumme viisauden aspektista.

Yleensä ulkoisia kohteita pidetään pysyvinä, todella olemassa olevina ja itsenäisinä. Mitä parempina ja erinomaisempina erilaisia kohteita pidetään, sitä suurempi on kärsimys. On mahdollista toimia normaalielämässä, vaikka ei pitäisikään ulkoista todellisena. Itse asiassa voi toimia paremmin olemalla avoin, kaikki on paremmin järjestyksessä ja suhteet ihmisiin ja ilmiöihin muuttuvat helpommiksi. Esimerkkinä Rinpoche pitelee rukousnauhaa kädessään, tarttuminen siihen kuvaa ilmiömaailman todellisena pitämistä. Ilmiöiden luonto on muuttuva ja pysymätön. Kun niitä pitää pysyvinä ja ne sitten muuttuvat, mitä enemmän on uskonut pysyvyyteen, sitä enemmän kärsii. Tässä esimerkissä Rinpochen käden korkeus kuvaa tämän takertumisen astetta. Kun hän kohottaa kättään, takertuminen lisääntyy. Jos käsi on alhaalla ja hän avaa kätensä, rukousnauha ei putoa lattialle kovin korkealta. Jos se putoaa korkeammalta, se aiheuttaa hieman huolta, ja jos se putoaa hyvin korkealta se saattaa tosiaankin mennä rikki. Mitä enemmän takertuu ajatuksissaan omaisuuteen, rakkaisiin, lapsiin, sitä suurempi on suru, kun luonnolliset ilmiöt muuttuvat. Kun on kiintynyt omaisuuteen, sitä ei pysty käyttämään hyödyllisesti ja kun ihmiset, puolisot takertuvat toisiinsa, he alkavat nähdä toisensa aiempaa huonompina, huomaavat virheitä. Tavalliset ihmiset, sellaiset kuin me, kärsimme, koska emme ole vapaita kiintymyksestä, halusta ja takertumisesta.

Jos toivomme valaistumista, mutta emme voi kokonaan luopua haluistamme, voimme kuitenkin edistyä ja lopulta vapautua. Esimerkkinä tästä on rukousnauha kädessä, erona edelliseen vain se että kämmen on nyt ylöspäin. Jos nyrkin avaa, esine ei putoakaan lattialle. Jos ei takerru suuresti, voi toimia erinomaisen hyvin sekä maallisessa elämässä että hengellisessä ja opetus on se, että kaikki muuttuu jatkuvasti hetki hetkeltä. Jos on kerännyt omaisuutta, kasaantumisen luonto on hajota. Jos on rakentanut hienon talon, sen luonnollinen suunta on alkaa rapistua. Vaikka olemme tulleet tänne yhteen ryhmäksi, kokoontumisen luontona on erota. Olemme syntyneet - syntymisen luonto on kuoleminen.

Ajatellaan, että on kaksi henkilöä, joiden kummankin omaisuus tuhoutuu kokonaan yhtä aikaa. Toinen heistä ei ymmärrä sitä, että asioiden luonto on muuttua, ja hänelle omaisuuden menetys on valtava koettelemus. Hän menettää toivonsa ja itseluottamuksensa, eikä pysty syömään eikä nukkumaan. Menetys murskaa hänet, eikä hän voi ajatella mitään uusia ideoita vaan joko tulee hulluksi tai tekee itsemurhan. Toinen, joka on ymmärtänyt asioiden muuttuvaisen luonnon ja sanoo: no, se tulee ja menee, hän hyväksyy tilanteen eikä kärsi niin paljon. Jos voi muuttua yhteen suuntaan, niin voi muuttua myös toiseen ja hän saattaa keksiä jotain muuta maallista tai hengellistä vanhan tilalle. Hänellä on voimaa eikä hän menetä järkeään tai tee itsemurhaa.

On yksi tarina, hauska sellainen. kertoisinko sen vai en? Yli-innostuminen on elämää. Se on ihan tavallinen. Olipa kerran vanha mies, joka osti arvan. Päävoittona oli 83 miljoonaa dollaria. Ennen kuin se arvottiin, vanha mies sairastui ja joutui sairaalaan. Hänen sairaalassa ollessaan perhe avasi arvan ja kuinka ollakaan, se oli voittoarpa. He ilostuivat kovasti ja lähtivät sairaalaan kertoakseen uutisen isälle. He sanoivat häntä hoitavalle lääkärille, että heillä on tämä ilouutinen kerrottavana, mutta lääkäri kielsi kertomasta potilaalle, joka saattaisi järkyttyä liikaa ja vaikka kuolla, koska oli sairas. Lopulta lääkäri taipui perheen tahtoon sillä ehdolla, että hän itse kertoo uutisen ensin. Niinpä hän meni vanhan miehen luo jutustelemaan ja kesken kaiken mainitsi: ”Muuten, oletko koskaan ostanut arpaa?” ”Kyllä”, mies myönsi. ”Jos voittaisit, olisitko iloinen?” ”No, oikeastaan se ei tuottaisi minulle suurtakaan iloa, sillä olen vanha ja sairas. Jos voitan, se on hyvä, mutta jos en, se ei haittaa.” Lääkäri väitti vastaan: ”En usko sinua, jos voittaisit päävoiton, olisit varmasti iloinen. ”Puhun kyllä totta, en ilostuisi siitä sen kummemmin, antaisin itse asiassa puolet sinulle.” Lääkäri jatkoi: ” No en minäkään sitä tarvitsisi”, mutta potilas intti: ”Antaisin kyllä puolet sinulle.” Lääkäri sanoi: ”Jos niin tosiaan on, niin tehtäisiinkö siitä sopimus ihan paperilla?” ja hän haki kynän ja paperia. Potilas allekirjoitti sopimuksen ja lääkäri rupesi lukemaan sitä läpi. Kun hän oli päässyt loppuun ja näki allekirjoituksen, hän tuli niin valtavan iloiseksi, että kuoli siihen paikkaan. Siitä synty hälinä ja koetettiin antaa ensiapua. Lopulta lapset pääsivät kertomaan isälleen, että hän oli voittanut arpajaisissa. Muutaman päivän päästä isä pääsi pois sairaalasta ja luultavasti hän käytti rahat viisaasti. Lääkäri näki omaisuuden hyvin kiinteänä ja puoletkin summasta riitti tappamaan hänet.

Olemme nyt käsitelleet viisauden ja menetelmän osa-alueitten ensimmäisen osan ja huomenna käymme läpi toisen osan.

---

> Viisauden tie - osa 2

© Bodhimieli.fi, suomennokset Ani Sherab

Kuva: freepik