Thrangu Rinpoche, Geshe Lharampa
Tämä teksti on osa Thrangu Rinpochen Skotlannissa Kagyu Samye Lingissä vuonna 1980 antamasta opetuksesta The Four Foundations of Buddhist Practice, ja se perustuu Pema Karpon mahamudra-mietiskelyohjeisiin. Namo Buddha Publications myy opasta englanninkielisenä kirjasena.
Julkaisuoikeudet © 1999 Namo Buddha Publications.
Opettaja: Thrangu Rinpoche
Perinteisesti sanotaan, että täydellinen vapautuminen kärsimyksestä - valaistuminen - saavutetaan kuuntelemalla eli opiskelemalla dharmaa (Buddhan opetuksia), pohdiskelemalla niitä ja lopulta tekemällä niin kuin on opittu. Kaikki buddhalaiset koulukunnat korostavat mietiskelyä: erityisesti mielen tyynnyttämistä ja sisäisen viisauden kehittämistä. Tyyneys- ja viisausmietiskelyä kutsutaan sanskritiksi shamata- ja vipashyana-mietiskelyksi. Buddhalaisuuden eri haarat harjoittavat niitä hiukan eri tavoin, mutta päämäärä on sama: kesyttää mieli niin, että todellinen ymmärrys ympäröivästä maailmasta voi kehittyä.
Tämä teksti on keskeinen shamata- ja vipashyana-mietiskelyn opas ja se on lyhennetty Khenchen Thrangu Rinpochen opetuksista. Hän on eräs suurimmista elossa olevista buddhalaisista mestareista. Koska hän edustaa tiibetinbuddhalaista kagyu-perinnettä, opetus annetaan vajrayanan näkökulmasta. Vajrayana-mietiskelymenetelmät ovat erittäin tehokkaita ja niiden avulla on syntynyt tuhansittain valaistuneita yksilöitä viimeisten tuhannen vuoden aikana.
He, jotka janoavat täsmällisiä mietiskelyohjeita, voivat joutua kiusaukseen hypätä niiden kappaleiden yli, joissa käsitellään harrasta kunnioitusta, uskoa ja perimyslinjan rukousta, koska he tahtovat keskittyä käytännön mietiskelyohjeisiin. Jos tekee niin, jää paitsi mietiskelyn syvällisintä ydintä, kaikenkattavaa maailmankuvaa ja neuvoja siitä, miten kehittää omia ihmissuhteita ja itseymmärrystä. Jotta saisi näistä ohjeista irti mahdollisimman paljon, ne tulisi lukea aivan kuin ne olisi kirjoitettu kultakirjaimin. Sillä tavoin eräät pyhistä teksteistä ennen muinoin painettiinkin.
Thrangu Rinpochen kirjassa Practice of Tranquility and Insight Meditation (julkaisija Snow Lion) on lisää yksityiskohtaisia mietiskelyohjeita englanniksi. Koska jokaisella on omanlaisensa yksilöllinen mieli, jokaisen mietiskely on erilaista. Siksi yksilölliset ohjeet ovat tarpeen. On tärkeää, että kukin mietiskelystä kiinnostunut löytää asiantuntevan ohjaajan.
- Clark Johnson, Ph. D
Aloitamme tutkimalla henkistä tilaamme ja käännymme sisäänpäin tutkiaksemme, onko asenteemme ja aikomuksemme puhdas vai epäpuhdas. Koska olemme vain tavallisia ihmisiä, toisinaan asenteemme voi olla puhdas ja toisinaan epäpuhdas. Siinä ei ole mitään yllättävää. Jos huomaamme, että aikomuksemme on puhdas, voimme olla siitä iloisia ja pitää asennetta yllä. Vaikka havaitsisimme, että asenteemme on epäpuhdas, ei ole syytä masentua, koska sen voi muuttaa. Jos muutamme sen, kielteisyys häviää vähä vähältä ja asenne puhdistuu itsestään. Kehittääksemme valaistuneisuuteen johtavan mielialan meidän tulisi toivoa, että mitä sitten teemmekin, se auttaisi kaikkia olentoja saavuttamaan buddhuuden.
Kun teemme ruumiillisen teon, sillä voi olla joko myönteisiä tai kielteisiä tuloksia. Kun sanomme jotain, se voi olla hyvää tai pahaa. Teoilla ja sanoilla on konkreettinen vaikutus, mutta ajatuksilla ei saada aikaan mitään käsin kosketeltavaa. Mieli on kuitenkin se, joka määrää fyysisistä teoista ja sanoista, koska ajatus on aina sanojen ja tekojen takana. Silloin kun ajatus on myönteinen, sitä seuraavat teot ovat hyviä; kun ajatus on kielteinen, teot ovat pahoja. Kun tahtoo muuttaa tekojaan, on muutettava ajattelutapaansa.
Jotta henkinen asenne muuttuisi, tapojen on muututtava. Niitä voidaan muuttaa mietiskelyn avulla; käyttämällä mieltä keskittyneemmin ja hallitummin kuin aikaisemmin. Mietiskelyllä voidaan poistaa huolenaiheet, niin että mieli lepää sellaisenaan, puhtaana. Jos mieli on levoton, mietiskely poistaa mieltä häiritsevät tekijät. Mietiskelemällä voi muuttaa pahat tavat hyviksi. Kun ensin hallitsee ajatustason toimintoja, sitten voi muuttaa ruumiillista käytöstä ja puhetta. Sen jälkeen voi saavuttaa harjoituksen lopullisen päämäärän, buddhuuden.
Oikea motivaatio ja se, että voisi olla hyödyksi muille eikä pelkästään itselleen, yhdistää kaikkia mietiskelyharjoituksia. Sen lisäksi tarvitaan hyvin voimakas hartaus omaa gurua ja perimyslinjan guruja kohtaan. Jos rukoilee heitä vilpittömästi ja hartaasti, voi saada heidän siunauksensa ja se johtaa mietiskelyn nopeaan kehittymiseen. On sanottu, että kagyu-perimyslinjan neljä suurta ja kahdeksan pienempää linjaa syntyivät siunauksella, jonka mietiskelijöiden guruilleen osoittamat hartaat rukoukset saivat aikaan. He vastaanottivat siunaukset ja heidän mietiskelynsä ja ymmärryksensä kehittyivät nopeasti.
Mietiskelyä harjoittamalla mieli voidaan saattaa lepäämään siinä, missä sen tahdotaan pysyvän ja mieli kirkastuu ja rauhoittuu. Vajrayana-perinteessä [1] on menetelmiä, jotka aikaansaavat tulokset nopeammin kuin muut mietiskelymenetelmät. Niissä rukoillaan omaa gurua ja kaikkia häntä edeltäviä guruja ja kehitetään voimakasta hartautta - avoimuutta siunauksen vastaanottamiseksi. Jos rukoilee guruja, saa heidän siunauksensa ja siunausten kautta mietiskely kehittyy nopeasti ja luonnostaan.
Miten on mahdollista, että kaikki eivät saa siunausta? Ei ole niin, että buddhat ja gurut pohdiskelisivat mielessään: "No, hän ei rukoile minua, joten en myöskään anna hänelle siunausta." Buddhat ja gurut ajattelevat kaikkia olentoja samanlaisella ystävällisyydellä ja rakkaudella kuin äiti ainoaa lastaan, mutta ainoastaan siunaukselle avoimet henkilöt tuntevat sen.
Jos yrittää pyydystää munaa koukulla, se on vaikeaa. Renkaaseen koukku taas tarttuu helposti. Buddhien myötätunto ja siunaus ovat jatkuvasti läsnä, mutta vastaanottajassa täytyy olla jotain, mikä on auki, jotta siunaus saavuttaa hänet. Usko ja hartaus ovat kuin rengas, johon buddhien myötätunnon ja siunausten koukku voi tarttua yksilön vetämiseksi pois samsarasta. Olipa buddhilla miten paljon myötätuntoa tahansa, ilman hartautta mitään ei tapahdu.
Kehittääksemme hartautta kuvittelemme gurumme kaikkien buddhien ruumiillistumana Dorje Changin muodossa (Skt. Vajradhara). Rukous Dorje Changille on aivan erityinen. Seitsemännen Karmapan guru kirjoitti sen. Hän eli pienellä saarella järven keskellä Tiibetissä ja mietiskeli mahamudraa [2]. Hän kulutti kaiken aikansa siihen, kunnes hän oivalsi mahamudran täydellisesti. Silloin hän kirjoitti Dorje Chang -rukouksen spontaanisti, ja siihen liittyy suuri siunaus. Sitä lausuessamme meidän tulisi olla tietoisia sanojen merkityksestä. Pitäisi keskittyä siihen, mitä sanoo, olla tarkkaavainen, eikä antaa mielen vaellella muihin asioihin. Pitäisi rukoilla vilpittömällä hartaudella ja pitää mielessä gurun hyvät ominaisuudet.
Kun aloittaa mietiskelyn, tulisi suunnata mielensä kohti valaistumista, jotta muut todelliseen mietiskelyyn tarvittavat olosuhteet muodostuvat. Vajrayana opettaa, että todellinen mietiskelyn tila syntyy luonnostaan, jos saa gurunsa ja perimyslinjan gurujen siunauksen. Siksi lausumme Dorje Chang -rukouksen ja kuvittelemme hänet edessämme avaruudessa perimyslinjan lamojen ympäröimänä. Ellei voi visualisoida niin monia asioita, voi kuvitella pelkästään Dorje Changin ja pitää häntä perimyslinjan lamojen hyvien ominaisuuksien ja olemuksen tiivistymänä.
Dorje Chang -rukouksessa on neljä osaa. Ensimmäisen osan tarkoitus on kääntää mielemme pois samsarasta, jotta näemme samsaran harhanomaisuuden, alamme pitää sitä vastenmielisenä ja tahdomme harjoittaa dharmaa. Toisessa osassa pyritään kehittämään hartautta lamaa ja dharmaa kohtaan, jotta voidaan vastaanottaa lamojen siunaukset ja todellinen mietiskelytila syntyy. Kolmannessa osassa rukoillaan mielenrauhaa ja toivotaan, että mieli ei häiriintyisi ja mietiskely sujuisi hyvin. Neljännessä osassa yritetään ymmärtää, että ajatusten olemus on dharmakaya. Itse asiassa, kun sen ymmärtää, muuttuu Dorje Changiksi. Sen jälkeen mietiskellään, ja mitä ajatuksia sitten syntyykin, levätään niiden olemuksessa.
Kun Dorje Chang kuvitellaan, hänet ajatellaan sinisen värisenä; hänellä on yhdet kasvot ja kaksi kättä, jotka pitelevät vajraa ja kelloa. Hän istuu vajra-asennossa [3]. Voimme kuvitella hänet joko päämme päälle tai eteemme avaruuteen. Tavallisesti hänet visualisoidaan edessä taivaalla, ja jos mahdollista, ajatellaan, että kaikki perimyslinjan gurut ovat hänen ympärillään. Lamoja ei kuvitella heidän tavanomaisessa ihmishahmossaan lihaa ja verta olevina, sillä muuten mieleen tulee tavanomaisia ajatuksia. Jos tämän meditaation aikana on tavanomaisia ajatuksia, se on merkki siitä, että hartautta ei juuri ole. Visualisoimme gurumme siis Dorje Changina kehittääksemme puhtaan näkemyksen ja jotta emme näkisi häntä tavanomaisena lihaa ja verta olevana ihmisenä vaan puhtaalla tavalla. Tiedämme, että kyseessä on gurumme, mutta hän on Dorje Changin muodossa. Ellei voi visualisoida kaikkia lamoja, kuvittelee vain Dorje Changin ja ajattelee, että hän edustaa Kolmen Jalokiven [4] kaikkia olemuspuolia.
Rukoillessa yritetään muistaa oman laman sekä kagyu-lamojen kaikki hyvät ominaisuudet ja koetetaan tuntea aitoa hartautta sydämen pohjasta. Sen tunteen vallassa perimyslinjan rukous lausutaan. Silloin ajatellaan: "Olen saanut kaikkien buddhien ja gurun kehon, puheen ja mielen siunaukset."
Rukouksen lopuksi kuvitellaan, kuinka oma guru ja kaikki gurut sulautuvat valoon ja valo imeytyy itseemme päälaen kautta ja menee sydämeemme. Juuri silloin ajattelemme saaneemme gurujen kehon, puheen ja mielen siunaukset. Ajattelemme, että meillä on aivan samat ominaisuudet kuin heillä, koska mielemme on nyt yhtä. Kaikki heidän hyvät ominaisuutensa ja täydellinen vapautensa kaikista esteistä ja heidän täydellinen oivalluksensa on nyt meidän; on kuin he olisivat kopioineet valaistuneet ominaisuutensa meihin. Ajattelemme saaneemme täyden siunauksen ja mitä oivallusta gurumme mielessä onkaan, se on nyt omassa mielessämme.
Mietiskelyyn liittyy kaksi tärkeää seikkaa - keho ja mieli. Mitä kehoon tulee, on tärkeää, että se on suorassa, jotta kehon energiakanavat [5] pysyvät suorassa. Silloin hienovarainen energia kulkee kanavissa esteettä. Sanotaan, että mieli on kuin hevonen, joka lepää kehon hienovaraisten energioiden kiertokulun varassa. Kun energia kiertää vapaasti, hevonen on rentoutunut ja rauhallinen.
Mietiskelyasentoa voidaan kuvata monella eri tavalla. Tässä se kuvataan viiden kohdan avulla. Niistä ensimmäinen on, että kehon tulisi olla pystysuorassa "kuin nuoli". Selän tulisi siis olla suorassa, eikä pitäisi nojata eteen, taakse eikä sivuille. Toiseksi kaula on hieman eteenpäin taivutettuna, "kuin koukku". Kurkussa on kaksi energiakanavaa, ja jos ne taivutetaan hiukan eteenpäin, energia kiertää niissä ja levottomuus vähenee. Kolmanneksi jalat ovat ristissä "kuin verkkokuvio". Jos ne voi laittaa täysristi-istuntaan, se on hyvä, mutta puolittainen lootus-asentokin kelpaa. Neljänneksi kehon pitäisi olla "yhteen kietoutunut kuin kahleet". Suoristettuasi kehosi lukitse se siihen asentoon niin kuin se olisi kahlehdittu. Se tehdään laittamalla kädet yhteen syliin toinen toisensa päällä neljä sormenleveyttä navan alapuolella. Viidenneksi mieli ja keho pidetään kohtuullisen jäykkinä ponnistelemalla jonkin verran, niin että keho ja mieli pysyvät keskittyneisyyden tilassa. Sitä verrataan tiibetinkielisten kirjainten "li" ja "ri" lausumiseen, jolloin kieltä on hiukan jännitettävä. Keho ja mieli pidetään aina sen verran valppaina.
Suuri opettaja Marpa sanoi, että mietiskelyasennosta [6] on monia ohjeita, mutta hän itse piti tästä viiden kohdan ohjeesta ja sanoi, että jos kehon voi pitää siinä asennossa, hienovaraisten energioiden kiertokulku kehossa on ihanteellisin ja itse asiassa energiat kulkevat silloin keskikanavan läpi.
Mietiskele lyhyitä aikoja kerrallaan, mutta toista sitä yhä uudelleen. Tarkoitus on kehittää tapa mietiskellä. Jos mietiskelee alussa liian pitkään, mieli tulee entistä levottomammaksi ja vaikeammaksi hallita. Jos tekee lyhyitä istuntoja useasti, mieli ei turru vaan pysyy selkeänä ja rauhoittuu helpommin. Toista siis mietiskelyä, kunnes mietiskelyn tapa vahvistuu.
On tärkeää hallita mieltä meditaation aikana. Hallitsematon mieli on voimakas ja vaarallinen kuin vihainen elefantti. Paitsi että sitä ei voi kontrolloida, se menee omia teitään. Jos syntyy voimakas kielteinen tunne, viha tai halu, sitä ei tavallisesti pysty hallitsemaan. Mutta kyse on omasta mielestä, joten sen hallitseminen on mahdollista oikeilla välineillä: tarkkaavaisuudella ja tietoisuudella. Tietoisuus on sitä, että tietää tarkalleen mitä on tekemässä silloin, kun tekee jotain. Tarkkaavaisuus on mielen hallintaa, sitä, ettei anna mielen kulkea valtoimenaan omia teitään.
Mietiskelyn aikana ei pitäisi seurata ajatuksia, jotka koskevat menneisyyttä, ei pitäisi suunnitella tulevaa, eikä puuttua nykyhetkeä koskeviin ajatuksiin. Menneisyyttä koskevat ajatukset liittyvät esimerkiksi edellisen päivän tapahtumiin, tulevaisuuden suunnittelu voi olla vaikkapa huomista koskevien asioiden ajattelua ja nykyhetkeä koskevat ajatukset vaan ilmestyvät yhtäkkiä mieleen. Näitä ajatuksenpätkiä ei pitäisi seurata, vaan rentoutua ja antaa niiden olla. Jos esimerkiksi ajattelee mietiskelyn aikana jotain, mikä tapahtui kuukausi sitten ja ajattelee sitten mennyttä ajatustaan pohtimalla: "Olen ajatellut tätä," ajatusketju katkeaa siihen. Yhtään näistä ajatuksista ei siis pidä seurata. Jos huomaat ajattelevasi jotain, mitä pitäisi tehdä ensi viikolla, ajattele heti perään: "Minun ei pitäisi ajatella tätä!" Ajatuksia ei saa seurata, koska mietiskely on sitä, että antaa asioiden olla niin kuin ne ovat, olematta liian rento tai liian jännittynyt. Jos onnistuu tekemään niin, mieli asettuu lepotilaan aivan luonnostaan.
Mielen täytyy olla mietiskellessä oikein viritetty. Esimerkiksi, jos lukitsee kissan huoneeseen, kissa tulee hulluksi. Ellei se löydä tietä ulos, se alkaa säntäillä sinne tänne, naukuu ja kynsii huonekaluja. Jos ovi on auki, kissa käväisee ulkona ja palaa sisään nukkumaan. Samalla tavalla jos alkaa mietiskellä ajatellen: "Minun täytyy tosiaankin lakata ajattelemasta ja pitää mieli keskittyneenä ja rauhallisena," rupeaa suremaan: "No nyt ajattelin jotakin" tai "nyt olen liian jännittynyt." Mieli kiristyy siinä määrin, että on mahdotonta lakata ajattelemasta. Rentoudu, anna mielen liikkua ja ajattele: "Tulkoon mitä tulee, se vain tulee ja menee." Jos istuu rentoutuneena ja antaa asioiden tapahtua, mietiskely sujuu vaikeuksitta.
Kun tarkkaavaisuutta ja tietoisuutta käytetään mietiskelyssä oikein, mieli rauhoittuu. Rauhan saavuttamisella on kaksi pääestettä. Toinen on liiallinen rentoutuminen ja toinen liiallinen jännittyneisyys. Jos on liian rento, uppoutuu ajatuksiinsa, seuraa niitä. Jos on liian jännittynyt, ponnistelee liikaa keskittyäkseen ja ollakseen rauhallinen, ja häiriintyy sen takia. On koko ajan etsittävä tasapainoa näiden kahden välillä ja ponnisteltava juuri sopivasti. Suuri mahasiddha Saraha neuvoi, että mietiskellessä mielen tulisi olla kuin bramiinin lanka. Intiassa bramiinit kehräsivät lankaa rukeilla. Jos lankaa kiristää liikaa, se katkeaa, jos sitä pitää liian löysällä, siitä ei tule tarpeeksi vahvaa. Samalla tavalla mietiskellessä mielen tulisi olla sopivan valpas, ei liian kireä, eikä liian rento.
Mietiskelyssä on kolme päämenetelmää: keskittyminen ulkoiseen kohteeseen, keskittyminen sisäiseen kohteeseen ja keskittyminen ilman kohdetta. Mietiskelyn tarkoituksena on päästä siihen päämäärään, että kohdetta ei tarvita. Sitä valmistellaan keskittymällä ensin ulkoisiin ja sitten sisäisiin kohteisiin.
Alussa ulkoisen kohteen, kuten buddhapatsaan mietiskelemisestä on hyötyä. Sen muotoa, rakennetta tai väriä ei tutkita, vaan ainoastaan ollaan tietoisia edessä olevasta patsaasta antamatta muiden ajatusten viedä huomiota pois siitä. Katsomisen ei pitäisi aiheuttaa rasitusta silmille, silmän lihaksia ei jännitetä, buddhan hahmo vain pannaan merkille. Jos muita ajatuksia ilmaantuu, ne tiedostetaan mahdollisimman varhain ja niistä luovutaan palauttamalla patsas mieleen. Aloittelijalle se on vaikeaa, vaihe, jolloin muihin ajatuksiin harhaantuu helposti, kestää kauan. Niinpä mietiskelläänkin vain lyhyen aikaa hyvin keskittyneesti, niin että ajatukset eivät ehdi häiritä mietiskelyä. Kun harjoitus alkaa tuntua helpommalta, istunnon aikaa pidennetään.
Tilopa sanoi, että kaikki ruumiillinen toiminta tulisi mietiskelyn aikana jättää ja pysyä liikkumatta. Tulisi myös lakata puhumasta ja ajattelemasta ja antaa mielen levätä. Jos mietiskelemme buddhapatsasta, sitä ei pidä tuijottaa voimalla eikä liimautua siihen katseella, koska silloin voi saada päänsärkyä ja silmät rasittuvat. On rentouduttava ja annettava silmien levätä kohteessa ja ainoastaan havaittava edessä oleva hahmo. Olipa se terävä tai sumea, se ei ole merkityksellistä. Sitä katsoessa ei myöskään tarvitse toistella mielessä "patsas, patsas, patsas." Katsomme sitä vain ja koetamme pitää sen mielessämme. Jos jokin tärkeä ajatus alkaa viedä huomion muualle, huomio tuodaan lempeästi takaisin patsaaseen, sillä jos seuraa ensimmäistä ajatusta, muita ajatuksia tulee sen perään, ja sitten keskittymisen kohde unohtuu kokonaan. Jos ajatus ilmestyy, on tärkeä tunnistaa, että se on läsnä. Jos mieli seuraa sitä, huomaa, että niin on käynyt ja keskity taas patsaaseen. Käytä aina keskittymisen kohdetta mietiskelyn tukena. Se voi olla patsas tai muu esine. Kun tottuu välttämään virheitä: liikaa jännittämistä ja rentoutta, mietiskely paranee. Kun harjoitusta jatketaan mielenrauha kasvaa, keskittymiskyky paranee ja mietiskely muuttuu entistä selkeämmäksi.
Dharmaa harjoitettaessa työstetään kehoa, puhetta ja mieltä. Mieli määrää fyysisten ja sanallisten tekojen laadun. Koetamme vapauttaa itsemme ongelmista ja kärsimyksestä ja päästä siten samsaran yli. Heikkoudet (ristiriitaiset tunteet, kleshat) ovat samsarisen olemassaolon syy, ja niin kauan kuin näitä heikkouksia on, ei voi odottaa kokevansa pysyvää onnea. Heikkouksista voi päästä eroon kahdella tavalla, ja kumpikin edellyttää mietiskelyä. Ensin mietiskelyn avulla hankitaan mielentyyneyttä, jolloin ajatuksia on vähemmän. Kun ajatuksia on vähemmän, kielteisiäkin ajatuksia on vähemmän, ja näin ollen on vähemmän heikkouksia. Heikkouksien siemen on kuitenkin vielä olemassa, ja siksi on opittava ymmärtämään, että itseä ei ole. Sen tähden mietiskellään ilmiöiden todellista luontoa.
Mietiskelyn toinen laji, jolla heikkoudet lakaistaan pois, on viisausmietiskely (vipashyana). Jotta se vahvistuisi, täytyy ensin kehittää vakaa tyyneys. Ilman tyyneysmietiskelyä mieli menee minne sattuu, eikä sitä pysty hallitsemaan. Kun tyyneys on kehittynyt, mieltä voi käyttää hallitulla tavalla. Jos tahtoo lepuuttaa mieltään, se pysyy levossa. Jos tahtoo keskittyä johonkin, niin voi tehdä. Parhaiten tyyneyden tila saavutetaan, kun mielen annetaan levätä luonnollisesti ilman ajatuksia. Se on erittäin vaikeaa, sillä olemme tottuneet ajattelemaan ja olemme tottuneet myös toimimaan sen mukaan, mitä ajattelemme. Koska olemme aina kääntäneet mielen kohti ulkoisia kohteita, on helpointa käyttää ensin jotakin esinettä mietiskelyn kohteena. Ensimmäinen askel on siis mietiskellä ulkoista kohdetta, kuten pientä buddhapatsasta.
Varsinaisen tyyneysmietiskelyn esteitä on kaksi. Ensimmäinen on "ajatteleminen", mikä tarkoittaa, että kun alkaa ajatella, mieli tulee raskaaksi ja tylsistyy, muuttuu apaattiseksi ja uniseksi. Nukkua ei voi, ja mietiskely on vailla selkeyttä. Toinen este on levottomuus, jolloin ajatukset pyörivät mielessä villisti ja huomio seuraa näitä ajatuksia eri suuntiin: tulevaisuuteen, nykyisyyteen ja menneisyyteen. Ei voi levätä ollenkaan.
Tylsyys korjataan ajattelemalla buddhan ja dharman hyviä ominaisuuksia ja sitä, miten ne voi hankkia itselleen mietiskelyn avulla. Se lisää onnellisuutta, innostusta ja inspiraatiota niin, että raskasmielisyys korjaantuu itsestään. Niin tehdäksemme ajattelemme, että mietiskeleminen vapauttaa meidät heikkouksistamme ja tunnetason vaikeuksista ja saavutamme vapauden. Ennen kuin täydellinen vapaus saavutetaan, mietiskely aikaansaa mielenrauhan, joka lisää onnellisuutta. On hyvä muistaa, että meillä on monia vaikeuksia, jännitystä ja turhautuneisuutta, koska meillä on niin paljon ajatuksia ja olemme uppoutuneet noihin ajatuksiin. Jos alamme ajatella, että "haluan tämän" ja "tarvitsen tuota", mieli odottaa noita asioita ja halu saa aikaan jatkuvan jännitteen. Jos sitten emme saavuta sitä, mitä haluamme, tuskastumme ja turhaudumme ja tuntuu kuin olisimme ansassa. Jos voimme saada mielemme rauhoittumaan, ajatuksia on harvemmassa, halut vähenevät ja jatkuva janoaminen vähenee.
Mietiskelyn lyhytaikainen vaikutus on tyyneyden luominen, ja pitkäaikainen vaikutus on se, että se vapauttaa heikkouksista, jotka saavat aikaan kaiken onnettomuuden. Mielen levottomuus johtuu häiriöistä, joita halu ja ylpeys aiheuttavat. Lääke tähän ongelmaan on ajatella kaikkea kärsimystä, joka sisältyy ehdolliseen olemassaoloon (samsaraan) ja tulla tietoiseksi niistä takaiskuista, joita häiriöiden valtaan joutuminen aiheuttaa. Olemme vaeltaneet samsarassa hyvin kauan, koska olemme antaneet mielemme olla jatkuvasti häiriintynyt, ja se saa aikaan pelkkää kärsimystä. Sillä ei saavuteta mitään. Häiriintyneessä tilassa ei saavuteta paljon edes arkielämässä. Kun siis ajattelemme samsarassa kulkemisen ja häiriintyneenä olemisen varjopuolia, se innostaa työhön mielen levottomuuden tyynnyttämiseksi meditaatiossa.
Uneliaisuus poistetaan mietiskelyn aikana kuvittelemalla, että omassa sydämessä on kahdeksanlehtinen lootuksen kukka, joka kasvaa ylöspäin, ja sen keskellä on hyvin valkoisia ja kirkkaita pieniä pallosia. Palloset singahtavat kukan keskeltä päälaelle tukan keskelle. Samalla suoristetaan ja kohennetaan kehon asentoa. Vastaavasti levottomuutta voi hillitä kuvittelemalla että lootus on musta ja ylösalaisin. Sen keskellä on musta piste, joka sinkoaa kehossa alaspäin, maahan asti. Samalla kehoa rentoutetaan ja annetaan asennon muuttua hiukan kumaraksi.
Jotta mieli mietiskelyn aikana olisi kirkas ja selkeä, mietiskelyn täytyy tuottaa iloa. Tunnetta voi kehittää ajattelemalla meditaatiossa kehittyviä hyviä ominaisuuksia. Niiden vastakohtaan päädytään, jos mielen annetaan olla häiriöiden vallassa. Mitä haittaa häiriintymisestä on? – Kaikki mitä teemme sellaisessa mielentilassa on huonolaatuista ja aikaa tuhlaantuu. Jos on muissa maailmoissa silloin, kun koettaa mietiskellä, opiskella tai visualisoida mietiskelyjumaluutta, niin aika menee hukkaan. Mutta jos antaa mielensä olla luonnollisessa tilassa seuraamatta ajatuksia, kaikki mitä tekee on tarkkaa, selkeää ja tehokasta. Häiriintyneenä kuluttaa hukkaan kallisarvoista ihmiselämäänsä, eikä sitä saa koskaan takaisin.
Voisi luulla, että ajatusten mukana ajelehtiminen on mukavaa ja miellyttävää. Jos joutuu kielteisten ajatusten, kuten intohimon, aggression, ylpeyden ja kateuden valtaan, se ei kuitenkaan ole mukavaa. Kun sellaiset tunteet saavat vallan, niitä on vaikea pysäyttää, ja seuraa kärsimystä. Esimerkiksi viha tekee henkisesti epämukavan olon ja jos se jatkuu pitkään, se voi saada tuntemaan olon fyysisesti tai psyykkisesti sairaaksi. Halun kielteinen tunne on jatkuvaa kaipausta. Etsii koko ajan nautintoa ja tyydytystä, eikä sitä koskaan tunnu löytyvän, niinpä halun tunne pysyy. Se on tuskallista, sillä tavoitteet näyttävät saavuttamattomilta. Kun tarkastelee näitä kielteisiä ajatuksia ja tunteita läheltä huomaa, että ne ovat luonnoltaan pääasiassa kärsimystä. Mietiskelemällä kärsimys poistetaan, koska mieli saadaan hallintaan ja se rauhoittuu. Kun opitaan keskittymään mietiskelyn aikana, syntyy tyyni tila. Sanotaan, että kun mietiskelyn taidot ovat kehittyneet tiettyyn pisteeseen, seuraa valtava fyysinen ja psyykkinen hyvänolontunne. Näin käy, koska mietiskely vähentää häiritseviä ajatuksia ja sen myötä kielteiset tunteetkin vähenevät. Mietiskely tuo myös suuren ilon tunteen, koska pystyy hallitsemaan ajatuksiaan ja tunteitaan yhä paremmin.
Kun keskittymiskyky vähitellen paranee mietiskelyn voimalla, luonnollinen keskittyneisyys laajenee muille elämänaloille. Kävellessä, istuessa, keskustellessa ja työtä tehdessä voi oppia estämään mieltä vaeltelemasta. Jos ei keskity, ei voi tehdä työtä kunnolla. Kun häiriöt saa poistettua ja oppii keskittymään, elämän laatu paranee sekä maallisessa että hengellisessä mielessä. Jos se, millä tuulella itse on, riippuu muista ihmisistä, tilanne on monimutkainen. Oman mielen hallinta riippuu pelkästään itsestä. Sen voi tehdä harjoittamalla hiukan tarkkaavaisuutta ja tietoisuutta. Vähä vähältä keskittyminen paranee ja voi kääntää katseensa sisäänpäin entistä helpommin.
Päämääränämme on aito mietiskelyn tila. Siksi on koetettava löytää itsestään hartautta, mikä ei useimmille ihmisille ole helppoa. Harjoittelemme rukoilemalla Dorje Changia, dharmakayaa, joka on oman gurumme ja muiden gurujen ja kaikkien turvanantajien eri puolien ykseys. Jos tahtoo siunausta, mietiskelyn tueksi tarvitaan oikeanlainen motivaatio. Sen pitäisi olla valaistumisen motivaatio, jonka mukaan toimittaessa ajatellaan, että mietiskelyä harjoitetaan kaikkien olentojen takia; toivoo siis saavuttavansa buddhuuden muita auttaakseen. Tämä on perusmotivaatio, joka meillä on ennen kuin harjoitus alkaa. Sen lisäksi tarvitaan välitön motivaatio hetkestä toiseen harjoituksen kuluessa.
Yleensä ottaen emme ole kovin kiinnostuneita muiden hyvinvoinnista. Sen takia meille on kehittynyt voimakas usko siihen, että itse on olemassa. Sen myötä syntyvät kaikki kielteiset tunteet. Jotta tunnetason kielteisyys ja minää koskevat ajatukset poistettaisiin, täytyy oppia harjoittamaan mieltään esimerkiksi lähettämisen ja vastaanottamisen avulla. Tiibetiksi harjoituksen nimi on tonglen ja sen tarkoitus on auttaa puhtaan asenteen kehittymisessä niin, että kiinnostus itseä kohtaan vähenee ja muiden hyvinvointia koskevat ajatukset lisääntyvät. Lähettäminen ja vastaanottaminen kehittävät bodhimieltä [7], pyrkimystä saavuttaa buddhuus kaikkien olentojen hyväksi.
Tässä harjoituksessa oma onnellisuus vaihdetaan muiden onnettomuuteen ja kärsimykseen. Harjoitus yhdistetään hengitykseen. Kun hengitämme ulos, kuvittelemme lähettävämme kirkasta valkoista valoa, joka leviää kaikkiin suuntiin ja koskettaa niin lähellä kuin kaukanakin olevia olentoja. Valkoinen valo edustaa omaa onnellisuuttamme, kaikkea, mikä omassa elämässämme on hyvin. Ajattelemme, että se sisältää myös onnen siemeniä, omat hyvät ominaisuutemme. Kun valo saavuttaa kohteensa, se tuo mukanaan suurta iloa ja onnea. Vastavuoroisesti, kun hengitämme sisään, kuvittelemme hengittävämme sisään hyvin tummaa, mustaa valoa, joka kantaa kaiken kärsimyksen, ongelmat ja vaikeudet sekä niiden syyt. Teemme harjoitusta omassa hengitysrytmissämme. Jokainen tietää, että tahtoisi olla onnellinen, ja lähettämisen ja vastaanottamisen harjoituksen kautta oivaltaa, että muutkin tahtovat aivan samaa. Niinpä annamme heille kaiken sen, mitä meillä on, ja kaikki kärsimys ja suru mitä he eivät halua, sen kuvittelemme ottavamme heiltä pois. Lähettämisen ja vastaanottamisen harjoitus on erinomainen väline bodhimielen, valaistumisen asenteen, kasvun edistämiseksi.
Vaikka onkin erinomaista pyrkiä hyväksymään kärsimys omalla kohdallaan ja ajatella muita myötätunnolla, jotta sen voisi tehdä kunnolla, mieltä on harjoitettava. Yritämme ajatella niin, että todella haluamme antaa jotain muille ja helpottaa heidän kärsimyksiään. Todella puhdas motivaatio syntyy vain harjoituksen kautta. Kun se on syntynyt, voi auttaa muita. Toisen karmaa ei voi muuttaa, mutta niitä välittömiä olosuhteita, joiden vaikutuksen alla joku on, voi muuttaa. Todellisella myötätunnolla saa aikaan melkoisesti. Jos koettaa auttaa muita silloin, kun ei ole siihen valmis, hän katuu jälkeenpäin. Esimerkiksi, kun Shariputra päätti saavuttaa valaistumisen kaikkien olentojen hyväksi, hän lupasi, että antaisi muille kaiken, mitä häneltä pyydetään. Eräänä päivänä paholainen tahtoi kiusata häntä ja sanoi: "Anna minulle kätesi." Koska Shariputra ei tahtonut kieltäytyä, hän katkaisi oikean kätensä suurella rohkeudella ja antoi sen demonille. Demoni vain nauroi ja sanoi: "En tahtonut oikeaa vaan vasemman käden." Shariputra ajatteli tietenkin, että se oli vähän liikaa pyydetty, ja katui tekoaan.
Lähettämisen ja vastaanottamisen harjoitusta tehdessä ei tarvitse pelätä, että saisi muiden vaikeudet niskoilleen siksi, että kuvittelee ottavansa ne. Harjoitus ei kuitenkaan ole merkityksetön. Se on tärkeä, koska se muuttaa itsekästä asennetta ja kehittää entistä avoimempaa ja rakastavampaa suhtautumista toisiin, niin että valaistuminen tulee mahdolliseksi.
Aluksi mieli ei ole vakaa, ja siksi tunteet vaikuttavat meihin voimakkaasti. Mietiskely aloitetaan vakauttamalla mieli ulkoisen tuen avulla. Kun tulee taitavaksi, voi keskittää mielen sisäänpäin.
Ensin huomiokyky on hajallaan, se jakaantuu satojen kohteiden välillä. Vähitellen huomio keskittyy mietiskelyn aikana pienehköön kohteeseen, kuten buddhapatsaaseen. Patsaalla on kasvot, kädet ym. Kun keskittymiskyky paranee, voidaan keskittyä tiibetiläiseen a-kirjaimeen [8], joka kuvaa Buddhan puhetta. Myöhemmin voidaan keskittyä buddhan mieleen, joka on pieni piste. Keskittymisen menetelmä on kaikissa tapauksissa sama, kohde vaihtuu pienemmäksi ja sen myötä keskittyminen paranee.
Buddha opetti kuusi shamataan liittyvää seikkaa:
(1) oikea asento,
(2) mielen asettaminen näkyvään kohteeseen,
(3) käsitteellisten ajatusten ja jutustelun virran katkaiseminen,
(4) tylsistymisen ja levottomuuden poistaminen mietiskelyn aikana,
(5) mielen jännittyneisyyden ja velttouden välttäminen,
(6) mietiskelyn ja muun ajan välisen jatkumon ylläpitäminen.
Hengitykseen liittyy kolme mietiskelymenetelmää: hengitysten laskeminen, hengityksen seuranta ja näiden yhdistelmä. Ensiksikin hengitysten laskeminen. Hengitetään normaalisti ja ulos hengittäessä ajatellaan: "Nyt hengitän ulos." Sisään hengittäessä on tietoinen siitä, että ilmaa virtaa kehoon. Joka kerran, kun on tietoinen ilman virtaamisesta sisään ja ulos se lasketaan yhdeksi. Laskeminen tapahtuu ajatuksissa. Se muuttuu helpommaksi, kun siihen tottuu. Lasketaan tarkkaan kaikki hengitykset.
Toinen menetelmä on nimeltään hengityksen seuranta. Hengitetään normaalisti, muuta sisään hengitettäessä kuvitellaan, että ilma täyttää koko kehon. Ulos hengittäessä kuvitellaan, että sisällä oleva ilma virtaa nenän kautta avaruuteen ja häviää. Samalla mieli seuraa ilmavirran liikettä, mieli ja ilma ovat yhteydessä toisiinsa mietiskelyn aikana, Se on hyvä menetelmä mielentyyneyden kehittämiseen.
Kolmannessa menetelmässä hengitysten laskeminen ja seuranta yhdistetään niin, että ensin hengityksiä lasketaan 21:een (sisään ja ulos on yksi). Mieli pysyy keskittyneenä hengitykseen, kun laskuissa ei mene sekaisin. Kun on päässyt 21:een, voi vaihtaa menetelmää ja alkaa seurata hengitystä.
Hengitykseen keskittyessä voi käydä niin, että mieli tahtoo muuttua synkäksi, se ei ole selkeä. Jos niin käy, huomiokykyä on terävöitettävä. Jotta mietiskely selkiintyisi, voi tehdä "kolmen kierroksen meditaatiota." Ensiksi ilmaa vedetään sisään (ensimmäinen kierros), sitten sitä pidätetään sisällä kehossa (toinen kierros) ja lopuksi hengitetään ulos (kolmas kierros). Sisään hengitettäessä ajatellaan OM-ääntä. Kun ilma on kehon sisällä, ajatellaan AH-ääntä ja kun ilma virtaa ulos kehosta, ajatellaan HUNG-ääntä. Kaikkien kolmen kierroksen tulisi olla luonnollisia, eikä niitä pidä pakolla muuttaa samanmittaisiksi. Tämä estää levottomuutta ja uneliaisuutta ja aina kun huomaa muuttuvansa levottomaksi tai uneliaaksi, hengityksen kolme kierrosta voi ottaa käyttöön.
Kuten shamatassa yleensä, hengitykseen keskittymistäkin harjoitetaan kerrallaan vain lyhyen aikaa. Istuntoja voi olla monia. Silloin, kun mietiskely on käynnissä, se tehdään huolella ja niin suurella tarkkaavaisuudella kuin mahdollista.
1. On kolme buddhalaista pääperinnettä: hinayana, mahayana ja vajrayana. Vajrayanaa harjoitetaan pääasiassa Tiibetissä. ↩︎
2. Shamatha-mietiskelyssä mieltä harjoitetaan pysymään paikallaan tai lepäämään siinä, mihin se on asetettu, kuten hengityksessä. Vipashyana mietiskely erottaa todellisuuden luonnon. Mahamudra-mietiskelyssä mielen luontoa katsotaan suoraan jotta nähtäisiin sen olemuksen tyhjyys ja ulkoisten ilmiöiden tyhjyys. Mahamudra on kagyu-linjan ensisijainen mietiskelymenetelmä, ja siihen voi ryhtyä vasta, kun shamata ja vipashyana hallitaan. ↩︎
3. Vajra-asento (lootusasento) tarkoittaa täys-risti-istuntaa, jossa jalkapöydät koskettavat reisien yläpintaa. ↩︎
4. Kolme Jalokiveä ovat Buddha (josta buddhalaiset opetukset saavat alkunsa), Dharma (Buddhan opetukset) ja sangha (buddhalaisuuden harjoittajat). ↩︎
5. Nämä ovat kanavia, joissa kulkee hienovarainen energia. Ne eivät ole anatomisia rakenteita vaan ennemminkin akupunktiossa tunnettujen meridiaanien kaltaisia energian kulkureittejä. ↩︎
6. Vairocanan seitsemän kohdan asento: ↩︎
7. Bodhimieli eli bodhichitta on kaikkialle ulottuvaa myötätuntoa, pyrkimys auttaa kaikkia tuntevia olentoja saavuttamaan todellisen ja pysyvän onnen. ↩︎
8. Tiibetiläinen kirjain a: ↩︎
© Bodhimieli.fi, suomennokset Ani Sherab
Kuva: freepik