Osa 1: Johdanto
Osa 2: Ilmiöt on koottu osista, se on ilmiöiden luonto: olet tässä
Osa 3: Pysymättömyys
Osa 4: Kärsimys ja egottomuus
Osa 5: Yhteenveto
Lama Jinpa Gyamtson opetuksia Brysselissä (tammikuu 1995), Berliinissä (kesäkuu 2000), Barcelonassa (huhtikuu 2001) ja Purelands retriittikeskuksessa Skotlannissa (lokakuu 2002).
Opettaja: Jinpa Gyamtso
Kaikkien ilmiöiden osista koottua luontoa analysoidaan pohdiskelemalla viiden osatekijän ryppäitä, joista olemuksemme ja koko todellisuus buddhalaisuuden mukaan koostuu. Kutsumme niitä viideksi aggregaatiksi tai skandhaksi. Nämä viisi voidaan esittää myös kahtena aspektina:
– Se, mitä pidämme ulkoisina ilmiöinä, aineellinen maailma kehomme mukaan lukien, on buddhalaisittain ”muoto”.
– Kaikki sisäiset ilmiöt, jotka ovat mentaalisia luonnoltaan. Buddhalaisten opetusten mukaan ne muodostuvat neljästä päätekijästä: tunteista, havainnoista, ajatuksista ja tajunnasta.
Yksinkertaistaen voidaan sanoa, että muoto, tunteet, havainnot, ajatukset ja tajunta, nämä viisi muodostavat kehon ja mielen. Meillä on keho ja mieli asuu kehossa halliten sitä. Tällä hetkellä keho ja mieli ovat yhdessä, ja siksi olemme elossa. Kun mieli ja keho erkaantuvat toisistaan, se, mitä kutsumme kuolemaksi, tapahtuu.
Kuvittele, että edessäsi on suurimman kiintymyksesi kohde. Teksteissä yleensä oletetaan, että se on toisen henkilön keho, todennäköisemmin jonkun, joka on toista sukupuolta. Sanotaan, että maailmassa ei ole mitään, mihin kiintyisimme enemmän. Seksuaalinen vetovoima on kiintymyksen prototyyppi, koska siinä kaikki viisi aistia ovat kokonaan mukana, ja koska sen kautta ihmiset tuntevat saavansa mahdollisimman suuren nautinnon elämässä.
Mielestäni tätä on kiintoisaa pohtia. Se kertoo siitä, että elämän suurin ongelma on erillisyyden tuntu, jota kutsumme dualismiksi. Dualismi, kaksinaisuus merkitsee erillisyyden tilassa elämistä ja eri keinoin yritämme löytää takaisin ykseyden tilaan, jossa meidän ei tarvitse kokea tätä erillisyyttä ja yksinäisyyttä. Ykseyden kokemuksen korkein muoto olisi tuntea olevansa yhtä koko maailmankaikkeuden kanssa: ei olisi pelkoa, ei riitaa eikä surua. Alitajuisesti me jokainen tunnistamme, että dualismi on pääongelmamme, se tosiasia, että olemme erillään muusta maailmasta, ja yksi tapa koettaa voittaa se on yhdynnän kautta.
On kuitenkin tutkittava, pääseekö sitä tietä todella ykseyden tilaan, koska kaikki olennot ovat sitä yrittäneet, iät ja ajat. Seksuaalisen vetovoiman kautta on yritetty päästä siihen tilaan. He eivät näytä saavuttaneen valaistumista vielä.
Asiaa pitää analysoida, jotta nähdään, kannattaako siihen asettaa niin paljon odotuksia, ja onko sellainen käytös viisasta ja hyödyllistä vai ei. Luullakseni olemme kuitenkin vielä kiintyneempiä omaan kehoomme kuin muiden. Kiintymys on mielessä, eikä ole mitään, mihin mieli olisi kiintyneempi kuin kehoon, jossa se asuu. Ryhdymme siis tutkimaan ensin omaa kehoamme.
Tavallisesti omaa kehoa pidetään ensisijaisena todisteena minän olemassaolosta. Mieli samastuu kehoon varmistuakseen, että se on todistettavasti itsenäinen kokonaisuus. Siten kehosta tulee kiintymyksen pääkohde. Tosiasiassa keho koetaan vääristyneellä tavalla: se joko yli- tai aliarvioidaan. Syntyy mielipiteitä siitä, miltä oman kehon tulisi näyttää. Seuraavan meditaatioharjoituksen tarkoitus on tuoda kehon merkitys oikeisiin mittasuhteisiin ja osoittaa, mikä se todellisuudessa on.
Keho vastaa osittain muodon aggregaattia. Ryhdymme analysoimaan sitä tutkimalla sen osia ja aineksia, joista se koostuu: liha, veri, luut, luuydin, rasva, elimet ja onkalot; raajat ja aistielimet; ulosteet, virtsa, mikrobit, karvat, kynnet jne. Sillä tavalla tullaan tietoiseksi kehosta kokonaisuutena, ei vain sen pinnallisesta ulkonäöstä. Perinteisissä teksteissä on 36 kohdan luettelo aineksista, joista keho muodostuu, joitakin niistä on mainittu yllä.
Tämä on ensimmäinen mietiskelyharjoitus, ja se voidaan tehdä juuri näin, tutkimalla näitä aineksia yksi toisensa jälkeen. Se voidaan tehdä myös toisella tavalla, järjestelmällisemmin, ja suosittelen sitä.
Tutki ensin kehosi pintaa, ihoa. Koeta pysyä tietoisena ihosta kaikkialla kehon pinnalla muutaman minuutin ajan, ajattele, että iho on kuin kääremateriaalia, kuin jonkinlainen laukku tai pallon pinta.
Toiseksi, kuvittele kuorivasi ihoa pois pinnasta ja tutki lihaa. Älä ajattele enää ihoa, vaan keskity katsomaan lihaa ja lihaksia. On kuin selailisi anatomian kirjaa. Ensimmäisellä sivulla esitellään keho kokonaisuutena ulkoa päin katsottuna, seuraavalla sivulla on kuva kehosta ilman ihoa, seuraavassa ilman lihaksia jne.
Poista ajatuksissasi liha, ja tutki verenkiertoa. Jokaisella tasolla keskitytään tutkimuksen alla olevaan järjestelmään ja unohdetaan edelliset tutkimuskohteet. Nyt koetetaan saada mielikuva sydämenlyönneistä, laskimoista ja valtimoista, ja siitä, miten veri virtaa niissä jatkuvasti. Se tapahtuu kehoissamme parastaikaa.
Seuraavaksi mietiskellään hermojärjestelmää, aivoja ja selkärankaa, joista hermot ulottuvat kehon eri osiin kuin oksat puun rungosta. Hermot kuljettavat kaikenlaisia viestejä koko ajan, hermosto on hyvin aktiivinen.
Tule sitten tietoiseksi ruoansulatusjärjestelmästä suusta peräaukkoon saakka, ja kaikista elimistä niiden välillä. Siellä on mm. ruokatorvi, mahalaukku, munuaiset, maksa, suolisto, ja niiden sisältö. Voi myös ajatella syömäänsä ruokaa ja analysoida, mitä kakunviipaleelle tapahtuu aina siitä kun sen panee suuhunsa siihen saakka kun se tulee ulos toisesta päästä.
Keskity sitten hengitysjärjestelmään, johon kuuluu henkitorvi, keuhkot ja ilma, joka kulkee sisään ja ulos ja muuttuu energiaksi, joka jaetaan kehon eri osiin. Voi myös tutkia imusolmukkeita ja lymfatiehyitä.
Viimeiseksi keskitytään luurankoon. Tunne luurankosi kallosta varpaankärkiin. Kuvittele itsesi pelkkänä luurankona. Luurangon mietiskeleminen on keskeinen menetelmä joissakin buddhalaisissa opetuksissa.
Jokaisessa vaiheessa voi kuvitella siirtävänsä osan kehosta syrjään, niin että lopuksi, kun on nähnyt luurangon kasana luita, jäljellä on iso kasa erilaisia aineksia. Se on oma kehosi!
Sitten voi jatkaa päinvastaisessa järjestyksessä vaiheesta toiseen nopeasti, jotta kehosta saa kokonaiskuvan.
Ajatuksena on tutkia keho läpikotaisin ulko- ja sisäpuolelta, jättämättä mitään pois. Tarkoitus ei ole ajatella kovasti, eikä ole tarpeen muistaa elinten nimiä kuten anatomian opinnoissa, tarkoitus on kuvitella osat mielessään ja keskittyä niihin ilman erittelevää ajattelua; koeta katsoa ja kokea.
Tarkkaile omia reaktioitasi jokaisessa vaiheessa. Tutki, tunnetko mieltymystä tai vastenmielisyyttä johonkin kehon osaan. Esimerkiksi sydän. Kuvittele se kehosta erillään ja katso, tunnetko siihen mieltymystä tai tuntuuko se vastenmieliseltä. Luulisin, että olemme kiintyneitä sydämiimme, koska jokainen tarvitsee sydämen ollakseen elossa. Silti, jos voisimme nähdä sen esteettä, se todennäköisesti tuntuisi pelottavalta. Joku voisi jopa pyörtyä! Emme varmaankaan pelkäisi vain sitä, että se on epämiellyttävä, vaan pelko syntyy tiedosta, että on niin kovin riippuvainen siitä, eikä itsellä ole valtaa sen yli. Päinvastoin, sydän hallitsee itseä. Ja se voi pysähtyä milloin tahansa… No, en halua pelotella teitä. Vaikka emme näe sitä, siellä se kuitenkin on koko ajan.
Jos seisoisimme peilin edessä ja näkisimme itsemme luurankona, eikö sekin olisi pelottavaa? Siitä huolimatta tulisi olla tietoinen siitä, että meissä on koko ajan luuranko, vaikka emme tahdo samastua siihen. Minäkuvamme liittyy vain osaan siitä, mitä olemme, ei kaikkeen, mutta sekin, mihin emme samastu, on koko ajan olemassa. On hyvä olla tietoinen kaikista asioista, jotka kuuluvat kokonaisuuteen, jotta ei enää tunne niin suurta viehätystä omaa kehoaan kohtaan.
Kiintyneisyys omaan (ja muiden) kehoon näkyy siinä, että siitä huolehditaan kovasti, erityisesti sen ulkonäöstä. Se perustuu siihen, että suhtautuu kehoonsa pinnallisesti. Nyt tutkimme tunteitamme sitä kohtaan, kun näemme kehon läpikotaisin. Jos kaikki kulkisimme alastomina ilman erilaisia keinoja manipuloida kehon ulkonäköä, alkaisimme jo suhtautua ruumiiseen eri tavalla. Ja jos meiltä puuttuisi iho, suhtautuminen olisi vallan toisenlaista!
Mieti tekojasi, jotka liittyvät kehosi ylläpitoon ja ruokkimiseen tästä uudesta näkökulmasta. Tämän harjoituksen kautta voit ymmärtää ruumistasi syvällisemmin kuin ennen; se on vain luuranko, jonka ympärille on kiedottu nahka, ja tyhjä tila täyttyy lihasta ja elimistä, joilla on erilaisia tehtäviä.
Tee tätä harjoitusta ja keskity yhteen elimeen kerrallaan, kunnes olet ymmärtänyt asian selkeästi. Lepää sitten varmuudessa, että uusi ymmärryksesi kehosta vastaa totuutta. On tärkeää pitää yllä kehon todellisen luonnon tunnistamista ja oivaltaa, ettei todella ole kiintynyt mihinkään sen osiin, aineksiin tai elimiin, joista se koostuu.
Harjoiteltuasi oman kehosi kanssa, voit mietiskellä toisen henkilön kehoa, erityisesti sellaisen, johon tunnet viehtymystä. Visualisoi se edessäsi ja ala kuoria sitä kerros kerrokselta nähdäksesi millainen se todellisuudessa on ja tutki, tunnetko vetoa johonkin tuon kehon osista erillisinä kappaleina. Lopuksi tätä tutkimusta voi tehdä kenen tahansa sellaisen henkilön kehosta, johon tuntee kiintymystä, tai mistä tahansa kohteesta, joka saa hyvin tunteellisen reaktion aikaan itsessä. Se voi olla myös kielteinen vihan, kateuden tms. tunne. Jos tekee tutkimusta edellä kuvatulla tavalla huomaa, että tunteiden kohde ei olekaan niin erikoinen.
Paitsi säännöllisillä mietiskelyistunnoilla tämä harjoitus pitäisi tuoda mieleen niin usein kuin mahdollista. Kun kävelee kadulla, voi yrittää nähdä itsensä ja muut luurankoina, joissa luiden väliin on tungettu lihaa ja erilaisia elimiä. Ihmisten lisäksi myös erilaiset esineet on tehty osista. Koeta nähdä esineet osina, ja koko maailma.
Analysoi nyt sitä, miten kehon eri osat ja elimet ovat toisistaan riippuvaisia ja yhteydessä toisiinsa, miten ne yhdessä muodostavat tämän kehoksi kutsutun pienoisuniversumin. Keho puolestaan on riippuvainen ulkomaailmasta: vanhemmista, muiden huolenpidosta, ruoasta, vedestä, hapesta, tietynlaisesta ilmapiiristä, lämpötilasta ym. ja se tarvitsee myös vaatteita, suojaa, erilaisia esineitä jne. Emme todella omista kehoamme, se on maailman tuottama, monien tekijöiden tulos. Me vain käytämme sitä väliaikaisena asuntona.
Tutki, miten kaikki inhimillisen sivistyksen osatekijät saivat alkunsa menneisyydessä ja miten kaikki nykyiset ja menneet aspektit ovat yhteydessä toisiinsa. Se mitä tänään tiedämme, koulutus ja sivistys, on monien ihmisten tuhansien vuosien aikana tekemien ponnistusten ja kokemusten tulosta. Pyri arvostamaan sitä ja tuntemaan kiitollisuutta.
Lopuksi tutki ulkomaailmaa samalla menetelmällä: maata, vuoria, metsiä, puita ja hedelmiä. Kaikki luonnossa ja maailmankaikkeudessa on toisistaan riippuvaista ja yhteydessä toisiinsa. Kaikki on osa kaikesta, myös me itse.
Hajotamme kehon nyt sen peruselementteihin. Buddhalaisuuden mukaan kaikki aineelliset ilmiöt koostuvat neljästä elementistä: maasta, vedestä, tulesta ja ilmasta. Toisinaan tila (avaruus) lasketaan viidenneksi elementiksi. Ne kuvaavat ennemminkin aineen toimintatapoja kuin erilaisia aineita. Keho koostuu kiinteästä aineesta kuten liha ja luut (maaelementti); nesteistä ja juoksevista aineista kuten veri ja lima (vesielementti); ilmasta ja kaasusta (ilmaelementti) ja rei’istä ja onteloista (tilaelementti).
Maaelementti merkitsee myös aineen kovuutta ja tukea, jonka varassa kaikki muu voi levätä. Vesielementti merkitsee koossapysyvyyttä, aineen yhtenäiseksi massaksi sulautumisen ominaisuutta, se tekee aineesta juoksevaa ja joustavaa. Tulielementti merkitsee lämpötilaa, matalaa tai korkeaa. On kehon luontainen lämpö ja aineenvaihdunnan aikaansaama lämpö. Lämpö saa kehon kasvamaan ja kypsymään sekä vanhenemaan. Tuli pehmentää kehon. Ilmaelementti tarkoittaa liikettä, liikkuvuutta ja laajenemista. Sen avulla keho seisoo pystyssä kaatumatta. Ilma virtaa kehoon sisään ja siitä ulos, ilmaelementti saa veren virtaamaan ja mahdollistaa hermoimpulssit sekä hengityksen. Tilaeementti merkitsee myös tilaa, jonka keho tarvitsee.
Tutkikaamme omaa ja muiden kehoja oivaltaaksemme, että ne ovat vain näiden viiden elementin yhdistelmiä. Katso, tunnetko elementteihin kiintymystä.
Huomaa, että ulkomaailma muodostuu myös näistä neljästä peruselementistä: kiinteästä aineesta, nesteistä, ilmasta ja tulesta tilan lisäksi. Koeta hankkia varmuus siitä, että oma kehosi on vain ulkomaailman jatke, ja että olemme kaikki osa niitä elementtejä, jotka muodostavat maailman. Kuten aiemminkin, lepää tässä ymmärryksessä.
Seuraava aste on oivaltaa, että nuo elementit rakentuvat loppujen lopuksi atomeista tai hiukkasista. Koeta tuntea kehosi hiukkasten yhdistelmänä, eikä minään muuna. Se on kuin hiekkalinna: sillä on linnan muoto, mutta todellisuudessa se on tehty hiekanjyväsistä, jotka on kasattu yhteen. Tutki ulkomaailmaa ja näe, että sekin muodostuu hiukkasista. Koko aineellisessa maailmassa ei ole mitään ydinolemusta. Fyysiset ilmiöt ilmestyvät kuin meren aallot, jotka loppujen lopuksi ovat osa aaltoilevan meren perushiukkasia. Ne nousevat merestä, kestävät jonkin aikaa, ja sulautuvat lopussa takaisin mereen.
Modernin fysiikan mukaan atomiytimen ja sitä kiertävien elektronihiukkasten välinen matka on suhteessa auringon ja planeettojen väliseen matkaan. Aine on siis melkein pelkkää tyhjää tilaa. Sen lisäksi, kun atomin kiinteät osaset halkaistaan, saadaan pienempiä hiukkasia, jotka loppujen lopuksi näyttävät olevan pelkkää energiaa.
Niin asiat nykytieteen valossa ovat. Miljoonia vuosia sitten se, mikä nyt on meidän planeettamme ja aurinkokunta, oli pelkkä kaasu- ja tomupilvi. Aurinko ja planeetat, vuoret ja meret, kasvit ja eläimet sekä oma kehomme on muodostunut siitä alkuperäisestä pilvestä. Tulemme kaikki tuosta kaasusta ja tomusta ja eräänä päivänä koko aurinkokunta palaa kaasumaiseen ja tomumaiseen tilaan. Ei ole yhtäkään aineellista ilmiötä, joka ei olisi rakentunut pienemmistä osista ja ontto. Tämä harjoitus saa tietoiseksi asioista sellaisina kuin ne todella ovat. Kun ymmärrät sen, lepää siinä ja tunne kaikkien aineellisten ilmiöiden erottamattomuus toisistaan. Se koskee myös kehojamme. Pysy puolueettomana ilman kiintymystä.
Niin kuin aikaisemminkin kummassakin vaiheessa, analysoituasi omaa kehoasi voit analysoida muiden kehoja samalla tavalla, ja aineellisia ilmiöitä maailmassa. Elementit ja hiukkaset, nämä kaksi vaihetta muodostavat istunnon. Vielä kerran, koeta muistuttaa tämä ymmärrys mieleesi niin usein kuin voit. Koeta olla tietoinen siitä eri tilanteissa ja riko mielessäsi osasiin kaikki, mikä ympärilläsi vaikuttaa kiinteältä. Tässä on kyse vain siitä, että mieli harjaantuu näkemään asiat sellaisina kuin ne ovat. Sen avulla ei yritetä muuttaa mitään, vaan tullaan tietoiseksi asioiden todellisesta luonnosta. Se on hyvin yksinkertainen, mutta käytännöllinen ja tehokas menetelmä. Se ei ole tehokas ainoastaan elämän aikana, vaan se auttaa myös olemaan kärsivällinen, kun kokee fyysistä kipua tai sairautta, ja se auttaa kuoleman hetkellä.
Lopuksi juuriteksti neuvoo pohtimaan sitä, että se, mitä kutsumme ”kehoksi”, ei ole muuta kuin kasauma epäpuhtaita osasia. ”Näe se likaisena koneena, sisälmysröykkiönä, roskakasana tai kuplivana vaahtona ja pidä mielessäsi, mitä se merkitsee.”
Jotkut voivat luulla, että mustamaalaamme kehoa, mutta itse asiassa tutkimme vain asioita sellaisina kuin ne ovat. Ennen kuin voi havaita kehon puhtauden ja nähdä sen jumaluutena, on aloitettava perustasolta. Se ei tarkoita, että pitäisi kehittää itsessään inhon tunnetta. (Joku saattaa jopa kuvitella, että tämä tutkimus johtaisi masentuneeseen tai itseä vähättelevään asenteeseen!) Pääasia on oivaltaa, että kehossa ei ole mitään sisäisesti viehättävää tai haluttavaa. Koetamme nähdä kehon entistä tasapainoisemmin, ilman että liioittelemme joitain osia ja jätämme toiset huomiotta. Ei ole mitään syytä olla niin kiintynyt omaan tai muiden kehoihin. Itse asiassa tämän harjoituksen tuloksena voi tuntea myötätuntoa. Voi myös alkaa arvostaa kehoaan ja tuntea kiitollisuutta siitä, että kaikki elimet toimivat luotettavasti omin neuvoin ja että koko järjestelmä pitää elämäämme yllä. Tavallaan emme omista kehoamme. Se on jotain, mikä on annettu meille ajallisesti ja se työskentelee puolestamme. Näin meille syntyy läheisempi suhde kehoomme, nöyrempi, kunnioittavampi ja vähemmän tunteellinen asenne.
Tutkimme seuraavaksi mieltä. Buddhalaisuudessa mieli ei ole pysyvä ajatusten ja tunteiden lähde, vaan mentaalisten tapahtumien jatkuva virta. Jokaisella hetkellisellä tapahtumalla on kaksi puolta: tajunta, joka on yksi aggregaateista ja mentaalinen tekijä, joka on joku kolmesta muusta aggregaatista [tunne, havainto tai mentaalinen muodostelma]. Tajunnalla tarkoitetaan kohteen pelkkää tiedostamista, eikä sitä voi erottaa muusta sellaisenaan. Siihen yhdistyneet mentaaliset tekijät värittävät sen tai antavat sille tietyt piirteet.
Tunteet ovat niin kuin tutka, joka arvioi havaintomme miellyttäviksi, tuskallisiksi tai neutraaleiksi. Tunne on automaattinen ja vaistomainen reaktio, joka antaa meille ensimmäisen subjektiivisen arvion tiedostetusta informaatiosta. Mitä sitten havaitsemmekin viiden aistimme kautta, synnyttää halun, vastenmielisyyden tai neutraalin tunteen. Se koskee myös mieltä: kaikki mitä tapahtuu mielessämme, mielen toiminnat, tuottavat onnen, surun tai neutraalin tunteen. Siksi meillä on 18 erilaista tunnetta: kolme jokaista kuutta henkistä kykyämme kohti. [Viittä aistia ja mieltä kutsutaan buddhalaisuudessa yhteisnimellä henkiset kyvyt.]
Tunteet perustuvat aikaisempiin kokemuksiin ja ehdollistumiin, jotka ovat syntyneet joko tässä elämässä tai aikaisemmissa elämissä. Joskus ne ovat toki hyödyllisiä: jos koskettaa tulta, kuumuus arvioidaan automaattisesti tuskalliseksi ja se saa ihmisen vetäisemään kätensä pois tulesta. Kiitos vaistomaisen reaktion hän ei saa palovammaa. Jos on näläntunne, etsii automaattisesti ruokaa, ja pysyy siksi hengissä. Nämä arviot ovat hyödyllisiä tavallisen elämän ylläpitäjinä.
Tunteet voivat kuitenkin olla myös hyvin väärässä. Enimmäkseen tietämättömyys on pohjimmainen tunteisiin vaikuttava tekijä. Arviomme hyvästä ja pahasta osuu usein vikaan. Huumeet voivat tuntua houkuttelevilta, koska ne tuottavat ensin miellyttävän tunteen, vaikka lopuksi ne aiheuttavat kärsimystä. Jotkut ihmiset voivat pitää metsästystä nautintona: ollaan lähellä luontoa, se on terveellistä liikuntaa ja voi kokea miellyttäviä tuntemuksia, vaikka todellisuudessa luo hyvin pahaa karmaa, josta seuraa paljon kärsimystä.
On hyvin tärkeää huomata, että näillä nautinnon ja tuskan tunteilla on taipumus saada meidät kokemaan todellisuus kiinteänä. Asioista tulee todellisempia, koska koemme tiettyjä tunteita niiden yhteydessä. Niin kauan kuin jokin asia on kaukainen, eikä aiheuta mielessämme mitään tunteita, se ei ole meille erityisen tärkeä. Mutta jos jokin saa meidät kärsimään tai muuttuu kovin halutuksi, asiasta tulee vakava, tärkeä ja meille hyvin todellinen. On oivallettava, että tunteisiin ei voi luottaa, että niitä on monenlaisia, ne ovat hyvin suhteellisia ja muuttuvat koko ajan. Siksi niissä ei ole mitään todellista. Tämä pitää ymmärtää selkeästi. Tunteet ovat hyvin tärkeä osa sitä, mistä meidät on tehty, koska ne ovat monimutkaisen ketjureaktion ensimmäinen askel: ne virittävät kolme myrkkyä – halun, vihan ja tietämättömyyden – ja siitä alkaa karman muodostuminen. Ne saadaan pois toiminnasta vain pitämällä yllä tarkkaavaisuutta, niin että ne eivät aikaansaa huonoja vaikutuksia. On siis hyvin tärkeää ymmärtää tunteet ja olla tietoinen siitä, mitä ne ovat.
Kuvitellaan, että menemme juhliin. Siellä on paljon ihmisiä, musiikkia, ruokaa ym. Viisi aistia toimii sellaisessa ympäristössä ja keräämme tietoa niiden kautta. Silmillämme näemme paikan: koristelu voi olla kaunis, ja meille syntyy siitä mukava tunne. Tai ehkä on liian hämärää, ja alkaa tuntua ahdistavalta. Samaan aikaan aistimme korvillamme ääniä. Hiljainen miellyttävä musiikki saa aikaan onnen tunteen. Tai ehkä soimassa on kappale josta emme pidä, tai ehkä musiikki on liian äänekästä ja saa aikaan päänsärkyä. Ehkä musiikki on miellyttävää, mutta jotkut keskustelevat liian äänekkäästi, niin että emme kuule musiikkia kunnolla, ja tunnemme suuttumusta noita ihmisiä kohtaan. Jopa yksi ja sama aistielin saa meidät kokemaan erilaisia tunteita. Hajuaistin kautta voimme havaita miellyttäviä parfyymejä, suitsukkeen tuoksua tai mahdollisesti monet polttavat tupakkaa ja meistä tuntuu epämukavalta. Voimme maistaa monenlaisia ruokia ja juomia. Jotkut voivat olla herkullisia ja niistä tulee hyvä olo, jotkut ovat aivan hirveitä ja saamme vatsanväänteitä. Koskettaessamme jotakin syntyy miellyttävä lämmön tunne, mutta hetken päästä se voi tuntua liian kuumalta ja muuttua epämiellyttäväksi. Tai ehkä hyvä ruoka, jota söimme alkaakin tehdä meidät nyt sairaaksi.
Samaan aikaa koemme tunteita myös ajatustasolla. Meillä voi olla odotuksia ja pelkoja juhlan suhteen. Voi olla jonkun kohtaamiseen liittyvä iloinen odotuksen tunne. Ehkäpä mieleemme muistuu kesken juhlien, että seuraavana aamuna on noustava aikaisin ja edessä on raskas työpäivä. Se alkaa äkkiä huolettaa. Ehkä juhliin tulee joku, jota pidämme kilpailijanamme tai josta muuten emme pidä, ja muutumme kireäksi ja vihaiseksi. Mielentila ja tuuli vaihtelevat päivän mittaan. Nyt juuri tuntuu jostain syystä hyvältä, seuraavassa hetkessä jokin muisto juolahtaa mieleen, ja tulee surullinen olo. Muutamaa hetkeä myöhemmin joku pieni kokemus saa tuntemaan kateutta. Mieli on varsin epävakaa.
Tästä voidaan vetää se johtopäätös, että arvostelemme asioita hyviksi ja pahoiksi, miellyttäviksi ja epämiellyttäviksi hyvin suhteellisten, pysymättömien ja kokonaan subjektiivisten vaikutelmien nojalla. Näillä arvioilla ei ole omaa olemusta, ne eivät ole riippumattomia tekijöitä. Nautinto ja tuska, onni ja kärsimys eivät ole vakaita, kiinteitä tosiasioita. Ne ovat muuttuva sekoitus erilaisia tunteita ja ne ovat riippuvaisia kuluvan hetken monenlaisista olosuhteista ja menneisyyden ehdollistumista. Kaiken lisäksi samat olosuhteet tai asiat eivät tuota aina samoja tunteita.
Tämän mietiskelyn kautta tulisi oivaltaa, ettei tunteiden tarvitse antaa hallita elämää, kuten ne usein tekevät. Tavallaan tunteet liikuttavat koko maailmaa. Meillä on taipumus joutua niiden valtaan ja elämä on täynnä pitämisen ja vastenmielisyyden asettamia ehtoja, hyvän ja pahan välillä on jatkuva taistelu. Siksi olemme epävakaita, haavoittuvia, emmekä löydä syvää rauhaa. Jos oivallamme, että tunteet eivät ole niin pysyviä ja todellisia, emme enää joudu niiden orjiksi emmekä ole niin riippuvaisia hetken mielijohteista. Hallitsemme omaa elämäämme ja löydämme rauhan ja vapauden. Tunteisiin takertumattomuus on vapautta. Ihmiset puhuvat aina rauhasta ja ”maailmanrauhan” luomisesta. Jos todella haluamme rauhan, sisä- ja ulkopuolella, tämänkaltainen tunteiden hallinta on tarpeen.
Harjoitus koostuu pääasiassa siitä, että on tarkkaavaisen tietoinen kaikista erilaisista tunteista silloin kun ne syntyvät mielessä ja tunnistaa niiden osista kootun luonteen, eikä samastu niihin. Anna yhden tunteen mennä ja seuraavan tulla ilman että takerrut niihin. Sillä tavoin pidä huolta, etteivät tunteet saa sinua toimimaan harkitsemattomasti.
Ketjureaktion seuraava askel on havaitseminen. Se tapahtuu yhdessä hetkessä. Kun aistielin on kohdannut kohteen, tunnistamme kohteen automaattisesti havaitessamme sen. Tajunnan havaitsema kohde tulkitaan ja nimetään. Tulkinta tehdään niiden merkkien perusteella, jotka havaitaan ja havaitseminen perustuu karmaan, edellisiin kokemuksiin, muistiin ja hankittuun tietoon, jonka kautta tunnistetaan se, mikä havaitaan. Tämän aggregaatin yhtenä tehtävänä on merkitä asiat muistiin, jotta ne tunnistetaan tulevaisuudessa. Tällä tavoin keräämme tietoa asioista ja se varastoituu mieleen. Joka kerran, kun tajunta huomaa jotain, tuo mielen toiminto käy läpi kaiken alitajuntaan varastoituneen tiedon ja tunnistaa sen, mitä on havaittu, mitkä ovat sen piirteitä, mihin sitä käytetään jne. Usein tämä tunnistaminen tuottaa tietynlaisen tunteen, riippuen siitä miten kohdetta tulkitaan, pidämme sitä joko miellyttävänä tai epämiellyttävänä.
Näemme, että tämä tunnistamisprosessi on keinotekoinen, koska se perustuu tapoihin. Se perustuu henkilökohtaiseen kokemukseen, kulttuuriin ja koulutukseen, se perustuu sille tosiseikalle, että on ihminen. Se on sellainen tulkinta maailmasta, joka riippuu syistä ja olosuhteista. Kuten tunteilla, havaitsemisella on myös hyvin tärkeä tehtävä, koska suhtautumisemme maailmaan riippuu paljon siitä, millaisia havaintoja asioista teemme, mitä havaitsemme ja mitä käyttöä varten havaitut asiat mielestämme ovat. Tulkitsemme maailmaa mielessämme jatkuvasti ja tulkinnan mukaisesti käyttäydymme tavalla toisella suhteessa maailmaan. Siksi tämä aggregaatti on elämässämme avainasemassa.
Nähdäksemme sen osista koostuvan luonteen, meidän tulee olla tietoisia siitä, miten monista tekijöistä havaitseminen riippuu. Jos olemme tietoisia siitä, emme voi olettaa, että tietty tulkinta on ainoa oikea ja varmasti pätevä. Emme voi olettaa, että asiat todella ovat niin kuin me ne havaitsemme. Havainto on pelkkä tulkinta. Ellei ole tietoinen siitä, takertuu havaintoihinsa todella olemassa olevina totuuksina ja ajattelee, että asiat ovat todella olemassa siten, kuin on itse ne havainnut.
Yleisesti ottaen havainnot ovat kyllä hyödyllisiä, elämmehän yhteiskunnassa, joka perustuu sopimuksiin, olemme yhtä mieltä tietyistä asioista; se auttaa elämään yhteisessä ympäristössä ja tekee viestinnän mahdolliseksi. Joskus havainnot kuitenkin muodostavat ongelman, koska teemme virheitä, tulkitsemme asioita väärin. Väärät oletukset ja virhetulkinnat saavat aikaan ristiriitoja. On kuin luulisi linnunpelättiä ihmiseksi. Kun luokittelee asiat automaattisesti, ei näe niitä uusin silmin. Tietämättömyys tulee mielen viisauden tukkeeksi. Asioiden nimeäminen on ennakkoluulojen alku. Luokittelemme ihmiset ja asiat ja yhdistämme ne tiettyihin tunteisiin ja reaktioihin. Ennakkoluulojen takia emme voi olla luonnollisia emmekä avoimia.
Kaikki ennakkoluulot, joita meillä on asioista ja ihmisistä, ovat osa tätä aggregaattia. Kun ei ole tietoinen siitä, että omat ennakkokäsitykset ovat osista koottu aggregaatti, niitä pitää pätevinä ja tosina. Kun pitää tiettyä ajatusta totuutena, muuttuu usein jyrkäksi mielipiteissään, eikä voi olla avoin ja joustava. Ei voi suhtautua asioihin tuoreella tavalla. Luokitteluprosessin tuloksena syntyy toiveita ja pelkoja. Joko havaitsemme asiat sellaisina, että niiden tulisi tuottaa meille nautintoa (jolloin ne aiheuttavat toiveita) tai havaitsemme ne uhkaavina (jolloin ne aiheuttavat pelon).
On hämmästyttävää, miten kovasti olemme tästä aggregaatista riippuvaisia ja miten paljon se elämäämme vaikuttaa. Tapamme elää ihmisinä on niin suuressa määrin erilaisten ajatusten ehdollistama! Ja ne kuitenkin ovat pelkkiä ajatuksia. Mietitäänpä vaikkapa ajatusta kauneudesta: miten paljon se on muuttunut historian aikana. Arvioimme ihmisiä kuitenkin muun muassa kauneuskäsitteidemme nojalla ja suhteemme heihin riippuu hyvin paljon tuon arvostelun tuloksesta. Saatamme käyttäytyä eri tavoin kauniita ja komeita ihmisiä kohtaan kuin rumia kohtaan. Meillä voi myös olla ajatuksia, joita kutsumme teorioiksi, ja joita puolustamme raivokkaasti, niiden pohjalla luodaan ystävyyssuhteita ja vihollisuutta, taistelemme, jopa tapamme niiden vuoksi.
Havainnot toimivat kuin mainokset: uskomme niihin ja juoksemme niiden perässä. Samsara kokonaisuudessaan on kuin jättiläismäinen mainos. Annamme sen huiputtaa itseämme ja siksi olemme samsarassa. Samsara on pelkkä käsite, tulkinta todellisuudesta; ja se muistuttaa mainosta, koska se viekoittelee. Uskomme samsaraan.
On tärkeää olla tietoinen tästä aggregaatista ja sen luonnosta, joka on osista koottu, niin että voi pysyä takertumatta ja avoimena ja havaita asiat uusin silmin, puhtaasti. Jos pysyy tietämättömänä ja antaa mielensä luokitella asiat automaattisesti, nimeää ne, jää harhanomaiseen käsitykseen maailmasta kuin loukkuun, joka rakentuu ennakkokäsityksistä. Jos sen sijaan antaa havaintojen virran soljua ilman, että takertuu havaintoihin, maailma voi näyttäytyä kirkkaana ja yllättävänä. Lapsenomaisella avoimella asenteella voi löytää ihmisistä ja asioista puolia, joita ei aiemmin havainnut.
Tämä aggregaatti sisältää kaikki mielen toiminnot, tunteet ja havaitseminen mukaan lukien, niitä on erään luokituksen mukaan 51. Tunteet ja havaitseminen luokitellaan kuitenkin erikseen, koska ne ovat niin keskeisiä toimintoja. Loput tähän aggregaattiin kuuluvista toiminnoista ovat sellaisia perusasioita kuin kohteeseen keskittyminen, huomion ylläpitäminen, muistaminen jne., jotka johtavat kohteen havaitsemiseen ja tunteisiin. Ne ovat myös erilaisia reaktioita, jotka syntyvät mielessä tunteiden ja käsitysten perusteella sekä ajatuksia ja emootioita, niin hyviä kuin huonojakin. Ne luovat karmaa.
Ristiriitaisista tunteista perustavanlaatuisimmat ovat perushalu, perusinho ja jonkinlainen epävarmuus tai epäröinti. Niistä kehittyy kaikenlaisia reaktioita kuten ärtymys, viha, himo, ylpeys tai kateus ja niiden poissaolosta johtuu avoimuus, rakkaus, ystävällisyys, anteliaisuus jne. Sen lisäksi on muita mentaalisia tekijöitä, jotka eivät välttämättä ole myönteisiä eivätkä kielteisiä, esimerkiksi ajatteleminen tai nukkuminen.
Mentaaliset muodostelmat värittävät tajuntaa ja ovat siitä erottamattomia. Yhdessä ne ovat mielentiloja, jotka tapahtuvat hetki hetkeltä. Aikaisemmat tavat, ajatukset ja muistot sekä tulevaisuus asettavat ehtoja mielentilallemme. Mielessä on meneillään monia toimintoja, se on kiireinen ja pulppuilee erilaisista reaktioista: viha yhtä asiaa kohtaan, halu toista asiaa kohtaan, ajatuksia tästä ja tuosta. Niitä ei voi pitää yhtenä ilmiönä, koska ne riippuvat muusta ja muuttuvat koko ajan. Persoonallisuutemme on palasten moninaisuus. Mietiskely liittyy yleensä tähän aggregaattiin: ajatuksiin ja emotionaalisiin reaktioihin, kuinka niihin suhtaudutaan viisaasti, niin että ne eivät vie mieltä mukanaan.
Harjoitus sisältää sen, että tarkkaavaisesti huomaa jokaisen mentaalisen tekijän läsnäolon silloin kun se ilmestyy ja on tietoinen sen luonteesta, siitä, että se on osista koottu. Niiden annetaan tulla ja mennä takertumatta niihin ja torjumatta niitä, olivatpa ne hyviä tai pahoja. Tällä tavalla mentaaliset tapahtumat vähitellen häviävät ja mieli muuttuu selkeämmäksi ja valppaammaksi.
Viides tekijä on tajunta. Kuten alussa kävi ilmi, buddhalaisuudessa se, mitä kutsumme tajunnaksi, ei ole itsenäinen yksikkö, vaan kokemus. Jos on tajuissaan tai tietoinen jostain, tajunta on. Ellei ole tajuissaan vaan tiedoton, tajuntaa ei ole missään. Esimerkiksi näkötajuntaan liittyy kuvallinen kokemus. Tajuntoja on kuusi: voi olla tietoinen näkyvistä kohteista, on kuuloon liittyviä havaintoja sekä hajuja, makuja, kosketusaistimuksia ja ajatustoimintaa.
Näkötajunta tarkoittaa näkyvien kohteiden pelkkää tiedostamista. Kuulotajunta tarkoittaa äänien pelkkää tiedostamista. Hajutajunta tarkoittaa hajujen pelkkää tiedostamista. Makutajunta tarkoittaa makujen pelkkää tiedostamista. Ja mentaalinen tajunta on mentaalisten muodostelmien pelkkää tiedostamista.
Nämä kaikki tajunnan lajit ovat kokonaan erilaisia kokemuksia. Jos vertaillaan esimerkiksi näkötajuntaa ja kuulotajuntaa, ensimmäinen on värien, muotojen ja valon ja varjon vaihtelujen maailma. Toinen on äänien ja värähtelyjen maailma. Ne ovat kerrassaan erilaiset. Kuvittele, että havaitsisit asiat pelkästään näköaistin kautta: havaintosi olisi yksipuolinen. Jos pelkästään haistaisit, asioista syntyisi erilainen kuva. Joidenkin eläinten hajuaisti on kehittyneempi kuin näköaisti. Norsun maailma on hajujen maailma. Niiden kuva todellisuudesta on erilainen. Miltä mahtaa maailma näyttää lepakon mielestä? Lepakot ja ihmisethän jakavat saman maailman. Täten tajunta on osista koottu ilmiö, mutta se ei merkitse sitä, että aivoissamme olisi kuusi erilaista aparaattia. Se on yksi tietoisuuden hetki, jolla kuusi erilaista toisiinsa yhteydessä olevaa toimintoa. Tajunta on jotain, mikä on koottu osista, se on moninainen ja muuttuu koko ajan. Jokaisen aistitajunnan voimakkuuskin voi vaihdella hetkestä toiseen.
Mieli ei ole yksi asia, koska se on moninainen, mutta se ei myöskään ole monta asiaa. On hiukan mystillistä, mikä mieli oikein on. Sen saattaa ymmärtää lisäharjoituksen kautta. Viisi aistitajuntaa ovat kaikki erityyppisiä kokemuksia ja kuudes, mentaalinen tajunta on sekin aivan omanlaisensa maailma. Jollakin tavoin kuudes tajunta kuitenkin käsittelee ja yhdistää muut tajunnat ja havaitsee tämän kuusinkertaisen kudelman jakamattomana todellisuutena. Kuudes tajunta koordinoi kaikkea ja antaa tunteen siitä, että viisi aggregaattia on yksi kokonaisuus.
Ymmärtääksemme paremmin viiden aggregaatin toimintaa esimerkin valossa, muotoa voitaisiin verrata huoneeseen ja tajuntaa sairaaseen henkilöön huoneessa. Mentaaliset muodostelmat voisivat olla joku, joka antaa meille pahaa ruokaa, sekä kiintymyksemme ruokaan. Havaitseminen on kuten ruoan päälle valutettu herkullisen näköinen kastike ja tunteet ovat kuin myrkyllinen ruoka, joka sairauden aiheuttaa.
Aiempien analyysien kautta olemme jo käsittäneet, että meistä jokainen ja koko todellisuus muodostuu viidestä erilaisesta puolesta, joista jokainen koostuu edelleen monista erilaisista palasista. Olemme purkaneet todellisuuden osatekijöihinsä. Buddha sanoo, että muoto on kuin vaahtoa, esimerkiksi saippuakuplien muodostama röykkiö, joka vie paljon tilaa, mutta on ontto. Tunteet ovat myös kuplien kaltaisia siinä, että ne kestävät vain hetken. Havaitseminen on kuin kangastus: väärä havainto. Mentaaliset muodostelmat ovat kuin bamburuoko ilman ydintä ja tajunta on harhan kaltainen: se pettää. Edellä olevien harjoitusten avulla pitäisi ruveta näkemään asiat tällä tavoin ja vakuuttautua täysin siitä, että tämä on niiden todellinen luonto. Tätä ymmärrystä tulisi pitää yllä kaikin tavoin. Kun näkee asiat niin, tietää, ettei niissä ole mitään erityisen haluttavaa, ja kehittää takertumattomuutta. Tietää myös, että osia lukuun ottamatta yhdessäkään viidestä aggregaatista ei ole mitään konkreettista ainesta.
Viisi aggregaattia ovat toisistaan riippuvaisia. Lyhyesti sanottuna keho ja mieli, aine ja henki riippuvat toisistaan kuin kaksi oljenkortta, jotka nojaavat toisiinsa. Ne toimivat yhdessä kuin sätkynukke ja henkilö, joka vetää naruista. Ne ovat kokonaan erilaisia, kuten rumpu ja sen ääni, mutta henkiset (mentaaliset) prosessit tapahtuvat kehon takia ja keho on siksi, että on mieli.
Mietiskelyn aikana voi harjoitella kuvittelemalla yhden tai useita erilaisia kohteita ja tilanteita, ja ymmärrys pitää ulottaa myös arkielämään. Sitä voi harjoitella missä tahansa ja milloin tahansa, kaikissa tilanteissa. Viiden aistin kautta tulevat havainnot ovat aina läsnä; mielemme on jatkuvasti monenlaisten reaktioiden näyttämönä. Siksi meillä on jatkuvasti mahdollisuus harjoitella ja pitää yllä tietoisuutta siitä, että asiat ovat osista koottuja eikä niillä ole omaa olemusta. Yritä pitää mieli avoimena ja olla puuttumatta asioihin, anna asioiden virrata.
Syvennämme analyysiä siitä, että asiat on koottu osista, lähestymällä analyysin kohdetta toisesta suunnasta. Edellä kuvatuilla menetelmillä olemme oppineet ymmärtämään jossakin määrin sitä, että kaikki havaitut objektit ovat vain osiensa summa. Niillä ei ole itsenäistä olemassaoloa. Se koskee myös omaa kehoamme.
Näemme nyt, kuinka kaikki, mitä koemme on itse asiassa tulosta siitä, mitä olemme luoneet omien aistiemme, havaintojemme ja tajuntamme kautta. Ulkomaailma ei voi olla olemassa itsenäisesti, vaan se on pikemminkin subjektiivinen kokemus. Verrataan kehoamme avaruusalukseen, jossa on viisi mittauslaitetta sen mittaamiseen, mitä on aluksen ulkopuolella. Ne ovat videokamera, nauhuri, ”hajuntallentaja”, kosketusaistimuksia rekisteröivä laite ja maistava kone. Laitteet käynnistyvät vain, kun syötettäviä tietoja on, ja ne tallentavat tiedot niitä tukeviin järjestelmiin (jotka ovat viisi aistitajuntaamme). Nämä laitteet on kytketty tietokoneeseen (mentaaliseen tajuntaamme), joka käsittelee kaikki tiedot ja antaa meille kokonaiskuvan siitä, mitä ulkopuolella on. Saame todellisuudesta yleiskuvan, mutta käytännössä se koostuu erillisistä kuvista ja tiedonpalasista. Jos joku niistä puuttuisi, kuva olisi erilainen.
Tutkitaan vaikka makua. Jos on pahasti vilustunut, makuaisti on tukossa eikä maista mitään syödessään. Ruoka ja makuelimet ovat läsnä, mutta makuaisti ei toimi; siksi ei ole makutajuntaakaan. Jos yksi osatekijä puuttuu, havaintoa ei synny. Toisaalta, vakka makuaisti toimisi moitteetta, mutta mieli keskittyy toisaalle (kuten silloin, jos syödessä lukee sanomalehteä), saattaa pureskella mitä maukkainta ruokaa huomaamatta sen makua lainkaan.
Jotta kokisi jotain, tarvitaan kolme asiaa: kohde, aistielin ja aistitajunta. Jos yksi puuttuu, kokemusta ei synny. Se koskee kaikkia aisteja. Ajatellaan näköaistia. Jos on sokea, maailman kauneus tai rumuus on samantekevää. Emme tässä pohdi sitä ovatko asiat olemassa vai eivät. Todistamme, että ei ole olemassa mitään, mitä voisi kutsua kauniiksi tai rumaksi, ellei meillä ole aisteja havaita sitä. Ja vaikka aistit olisikin, mutta ajattelee jotain muuta, ei huomaa asioita näkökentässään, koska mentaalinen tajunta on varattu. Sama koskee ääniä. Kuurolle mikään ääni ei ole miellyttävä tai ärsyttävä, sanat eivät loukkaa eivätkä kohota itsetuntoa, ellei niitä kuule. Vaikka kuulisikin, jos huomio on kiinnittynyt muualle, sanoilla ei ole vaikutusta. Sama koskee hajuja ja tuntoaistimuksia.
Jos tulivuori purkautuu yhdessä Jupiterin kuista, eikä ketään ole läsnä, tuottaako purkaus äänen? Jos autiomaassa kasvaa tuoksuva kukka, eikä kukaan ole lähettyvillä, tuoksuuko se vai ei? Ääni ja tuoksu ovat kokemuksia tuntevan olennon kuulo- ja hajuaisteissa ja tajunta havaitsee ne. Elleivät nuo tekijät ole paikalla, voi olla ääniaaltoja ja siitepölyhiukkasia ilmassa, mutta ei ääntä eikä tuoksua. Jotta kokemus olisi kokemus, täytyy olla joku, joka kokee sen.
Jos todellisuus on osista koottu, kokemuksemme on subjektiivinen. Koko maailmankaikkeus on subjektiivinen maailmankaikkeus. Se on jotain, mitä ”me” havaitsemme, emmekä sano sitä siksi, että havaitsemme sen tietyllä tavalla. Entä jos ”avaruusaluksemme” olisi varustettu kymmenellä laitteella viiden sijaan. Jos näkisimme röntgensäteet ja kaikki spektrin värit, jos olisimme selvänäköisiä, jos voisimme kuulla ääniä hyvin kaukaa tai nähdä menneisyyden ja tulevaisuuden, todellisuuskuvamme olisi aivan erilainen. Emme voi väittää, että yksi kuva on toista todellisempi. Jokainen havainto on todellinen kokemus, mutta se ei merkitse sitä, että havaintojen kohteet olisivat itsenäisesti todellisia.
Erilaisilla eläimillä on eriasteista herkkyyttä, mitä aistitajuntoihin tulee, joten niillä on erilaisia tapoja havaita maailma. Siksi emme voi sanoa, että asiat olisivat todella objektiivisesti olemassa niin kuin me ne havaitsemme.
Kun sanotaan, että kaikki koostuu osista, se ei tarkoita vain sitä, että kaikki on tehty osista ja hiukkasista, vaan myös sitä, että kaikki asiat riippuvat muista asioista. Mitä kuuteen tajuntaan tulee, ne riippuvat kuudesta aistista ja niiden aistikohteiden läsnäolosta. Millään, mikä riippuu syistä ja olosuhteista ei ole itsenäistä olemassaoloa. Kokemuksen jokaisena hetkenä siihen liittyy 18 eri osatekijää, jotka toimivat toisistaan riippuvaisina: kuusi objektia, kuusi aistielintä ja kuusi tajuntaa.
Tämän lisäksi yksi objekti voi tuottaa samanaikaisesti miellyttäviä vaikutelmia yhden aistin kautta ja epämiellyttäviä toisen aistin kautta. Kauniilla ihmisellä voi olla ärsyttävän kimeä ääni tai hän voi haista pahalle! Onko kohde haluttava tai ei, ei riipu siitä millainen se on, vaan siitä, miten sen havaitsemme.
Tullaksemme tästä tietoiseksi voimme tehdä seuraavan mietiskelyharjoituksen. Aseta eteesi jokin kohde, joka on haluttava tai viehättävä. Se voi olla henkilö, ruoka, maisema tai mikä tahansa esine. Keskity ensin näköhavaintoosi kohteesta: katso sitä ja ole tietoinen sen näkyvästä olemuksesta. Koeta sitten tulla tietoiseksi vaikutelmista, joita kohde saa aikaan silmissäsi: jatka katsomista, mutta rentouta katsettasi hieman ja siirrä huomiota vaikutelmiin silmissä. Rentoudu vielä lisää ja käännä huomiosi mielikuvaan kohteesta, itseensä näkötajuntaan. Tämän harjoituksen kautta tulee tietoiseksi kolmesta osatekijästä, jotka vastaavat toisiaan.
Keskity sitten toiseen aistiin, kuten kuuloon. Kuuntele musiikkia tai mitä tahansa ääntä ja keskity ääneen itseensä. Rentoudu sitten ja keskity enemmän vaikutelmiin, joita ääni synnyttää korvissasi. Ääni on itse asiassa korvissasi, ei niiden ulkopuolella. Muutaman minuutin kuluttua mietiskele sitä, mikä äänen tajuaa (kuulotajunta).
Tee sama kolmen muun aistin kanssa. Näin harjoituksen ensimmäinen sisältää yhteensä viisitoista vaihetta. Niitä voidaan kaikkia soveltaa yhteen ja samaankin kohteeseen, jos se on näkyvä ja kosketeltavissa oleva, jos sillä on haju ja maku ja jos se lisäksi pystyy tuottamaan äänen. Tämä on siis harjoituksen ensimmäinen osa.
Toisessa osassa tarkkaillaan ja tunnetaan aspektien moninaisuus. Tarkoituksena on ymmärtää, että jokainen havainto tietystä kohteesta koostuu 18 eri osatekijästä, joista jotkut voivat olla miellyttäviä, jotkut epämiellyttäviä, jotkut voimakkaita ja jotkut heikkoja. Huomaa myös, että sama kohde voi muuttua hyvin erilaiseksi hetkestä toiseen. Oivalla havaintojesi suhteellisuus.
Kolmannessa vaiheessa kohde yritetään nähdä kangastuksen kaltaisena, tai niin kuin heijastus peilissä. Nähty kuva, jonka havaitset – onko se kohde ”tuolla ulkona”, onko se silmissäsi vai mielessäsi? Kun kuulet äänen, missä ääni tarkkaan sanoen on? Oivalla, että kaikki mitä havaitset, on todellisuudessa henkinen kokemus, joka koostuu monista osatekijöistä. Mieli työstää ne ja tuottaa vaikutelman ykseydestä, vaikka toiminnassa on monta eri tekijää. Lepää siinä ymmärryksessä.
Kuudenlaisia ilmiöitä näyttää olevan olemassa. Jos tarkastelemme niitä tarkkaan, huomaamme kuitenkin, että kaikki koostuu osista ja on toisistaan riippuvaista. Yhdelläkään 18 osatekijästä (kohteet, aistielimet ja tajunnat) ei ole itsenäistä yksilöllistä olemassaoloa. Emme myöskään voi sanoa, etteivät ne olisi olemassa, vaan ne ovat kaiun ja kangastuksen kaltaisia mielen heijastuksia. Anna niiden virrata takertumatta ja puuttumatta niihin: ei ole mitään mihin olla kiintynyt, eikä mitään pelättävää. Ymmärrä, että ilmiöt eivät ole niin todellisia kuin miltä ne näyttävät.
Jos uneksimme tiikeristä ja kykenemme unen kuluessa tutkimaan unikuvaa niin, että näemme, ettei se ole todella olemassa, emme pelkää, se ei voi vahingoittaa meitä. Jos uskomme, että tiikeri on oikea, koemme pelkoa ja tuskaa. Harjoituksen tarkoitus on nähdä asiat enemmän unen kaltaisina ja olla vähemmän osallisena niissä. Anna havaintojen virrata ja lepää täysin rentoutuneena havaiten asiat sellaisena kuin ne ovat. Kuin pieni lapsi pysy puolueettomana (tunteiden osalta), älä käsitteellistä asioita nimeämällä niitä liikaa (havaitsemisen osalta), pysy rauhallisena ja rentona (suhteessa mentaalisiin muodostelmiin), äläkä puutu asioihin (mitä tajuntaan tulee).
Tämä tila on tulosta aikaisemmasta tutkimuksesta; se ei ole käsite. Ei tarvitse ajatella: ”Se on kangastus ja heijastus.” Jätä vain mieli rennoksi ja ole samalla kokonaan hereillä, silloin koet luonnostaan kaikki aistihavaintosi heijastuksina ilman, että niihin tarvitsee takertua, ilman että niistä muodostuu käsitteitä. Kun ajatukset ilmestyvät ja häiriinnyt niiden myötä, ryhdy uudestaan analysoimaan, kunnes kehität tuon ymmärryksen ja voit antaa asioiden virrata. Voit tutkia yhtä kohdetta toisensa jälkeen tai koko olemassaoloa samalla tavalla.
Tähän keskinäiseen riippuvuuteen tai ehdollistumiseen liittyen on myös tärkeää olla tietoinen siitä, miten kaikki ristiriitaiset tunteet syntyvät näiden kolmen tekijän luoman kontaktin kautta. Se auttaa ymmärtämään, miten voi ennakolta estää niitä syntymästä ja poistaa ne.
Tämä harjoitus voi tuntua hiukan vaikealta, mutta se on keino tulla tietoiseksi siitä, mitä todella tapahtuu. Yleensä emme ole siitä tietoisia. Harjoituksen kautta opimme havaitsemaan asiat selkeämmin. Kun harjoittelemme viikon tai pari, se tulee helpommaksi. Nämä eri harjoitukset ovat tarpeellisia. Ellemme tee niitä, on hyvin vaikea oivaltaa, että erilaiset asiat ovat toisistaan riippuvia ilmiöitä, jotka eivät ole todella olemassa.
Näiden harjoitusten tarkoituksena on ymmärtää kaikkien asioiden keskinäinen riippuvuus, nähdä, että ne tapahtuvat monien eri tekijöiden ansiosta. Se merkitsee, että havaitsemamme maailma on itse asiassa osa meitä. Kannamme mukanamme omaa todellisuuttamme koko ajan. Sitä tarkoitetaan mandalan käsitteellä. Kuten ehkä tiedätte, vajrayanassa omaa kehoa pidetään jumaluuden kehona ja ympäristöä, kaikkia ilmiöitä, jumaluuden mandalana. Jumaluus on keskellä mandalaa ja ympäröivä maailma on osa jumaluutta. Keskusta ja ympäristö muodostavat kokonaisuuden, ja sitä kutsutaan mandalaksi.
Nämä menetelmät auttavat meitä myös ymmärtämään, miten luomme kiinteän todellisuuden ja teemme asioista niin vakavia, vaikka ensivaikutelma on pelkkä neutraali havainto jostakin. Kosketamme jotakin. Tunteet tekevät siitä hiukan vakavampaa: ”Oi, se tekee kipeää!” Sitten rupeamme ajattelemaan asiaa ja pelästymme. Kuva muuttuu entistä kiinteämmäksi. Jatkamme asian ajattelemista ja pohdimme: “Miten pääsen eroon tästä kivusta? Entä jos se pahenee? Miksi tämä kaikki tapahtuu?” Tähän mennessä siitä on jo tullut todellinen ongelma, joka voi häiritä meitä monta päivää. Teimme vain asioista kiinteitä.
Kun jatkaa mietiskelyä sinnikkäästi tehden havaintoja siitä, miten kaikki on onttoa ja osista koottua, se on kuin purkaisi asioita osiin tai rikkoisi ikkunasta lasin. Silloin ikkuna on auki ja on vapaa. Se on se, mitä meidän pitäisi oivaltaa: että ikkuna on auki jo. Jos tämän harjoituksen kautta opimme pysymään takertumatta kaikkeen, mikä eteemme ilmestyy, niin asiat virtaavat ja mielemme on vapaa!
© Bodhimieli.fi, suomennokset Ani Sherab
Kuva: freepik