Osa 1: Johdanto
Osa 2: Ilmiöt on koottu osista, se on ilmiöiden luonto
Osa 3: Pysymättömyys: olet tässä
Osa 4: Kärsimys ja egottomuus
Osa 5: Yhteenveto
Lama Jinpa Gyamtson opetuksia Brysselissä (tammikuu 1995), Berliinissä (kesäkuu 2000), Barcelonassa (huhtikuu 2001) ja Purelands retriittikeskuksessa Skotlannissa (lokakuu 2002).
Opettaja: Jinpa Gyamtso
Teksti ei tässä kohtaa kuvaa niinkään paljon pysymättömyyttä kuoleman väistämättömyytenä eikä puhu siitä, miten tärkeää on olla tuhlaamatta elinaikaa, siitä puhuvat muut tekstit. Tässä kuvataan jotain, mitä kutsumme ”hienovaraiseksi pysymättömyydeksi”.
Tämä opetus pysymättömyydestä kertoo meille, että kaikki muuttuu, eikä mikään pysy samana. Kaikki osista koottu, siis viisi aggregaattia, joista todellisuus muodostuu, on pysymätöntä. Se, että asiat ovat osista koottuja, riippuvat toisistaan ja ehdollistuneita merkitsee luonnollisesti sitä, että ne ovat pysymättömiä. Nehän eivät tule toimeen itsekseen tai itsenäisesti. Pysymättömyys on osista kootun olemassaolon ensimmäinen piirre. Se sisältyy ilmiöiden muodostumiseen ja hajoamiseen. Ainoa, mikä ei ole pysymätön on avaruus, tila. Kaikki muu muuttuu luonnostaan, kaikki siirtyy pois, päätyy hajoamaan ja tuhoutuu.
Tämä muutos tapahtuu jatkuvasti, hetki hetkeltä. Syntymän hetkestä tuhoutumisen hetkeen saakka jokainen ilmiö käy läpi jatkuvan syntymisen ja lakkaamisen prosessia. Kaikki on jatkuvassa uudelleen muovautumisen tilassa, mikä merkitsee sitä, että todellisuus on kuin valtamerellinen muuttuvia ilmiöitä samaan tapaan kuin aaltojen muodot meressä vaihtuvat joka hetki.
Mietiskelemme ensin ulkoavaruuden pysymättömyyttä. Koeta tulla tietoiseksi siitä, miten maailmankaikkeus kaikkine linnunratoineen ja erilaisine maailmoineen muuttuu jatkuvasti. Nykyaikaisen tähtitieteen mukaan maailmankaikkeus näyttäisi alkaneen ”suuresta pamauksesta” ja laajentuneen siitä asti aina. Siksi missään ei ole mitään, mikä ei liikkuisi. Jokainen linnunrata myös pyörii ympäri ja uusia tähtiä syntyy. Universumin massa kaikkinensa virtaa koko ajan. Koeta nähdä se kuvana mielessäsi, sen sijaan että ajattelisit sanoin.
Keskity sitten omaan planeettaamme ja kuvittele miten se kehittyi kaasupilvestä kiinteäksi aineeksi, miten se muuttui aikojen kuluessa, miten muuttuivat ilmakehä, kasvi- ja eläinlajit. Erilaiset olennot asustivat maassa satoja miljoonia vuosia, mutta ne ovat kaikki hävinneet; kaikki on muuttunut jatkuvasti tähän päivään saakka. Elämme nyt tiettyä aikaa planeetan kehityskulussa, mutta kehitys ei ole päättynyt. Planeetta muuttuu tälläkin hetkellä, maanosat liikkuvat, ilmakehässä tapahtuu muutoksia ja lajeja häviää. Muuttuminen jatkuu, kunnes maapallo tuhoutuu. Ja maailmankaikkeus jatkaa omaa kehitystään.
Tämän yleisen kehityskulun sisässä voidaan erottaa pienempiä kiertokulkuja, kuten muuttuvat vuodenajat. Mieti, miten maisema ympärillämme muuttuu vuoden kuluessa vuodenajan mukaan. On myös muita kiertokulkuja, kuten kuunkierto, josta tulevat kuukaudet ja maapallon pyöriminen, joka saa aikaan päivän ja yön vaihtelun. Yhdelläkään hetkellä ei ole samoja ominaisuuksia kuin edellisellä. Puolessa tunnissa kaikki muuttuu kokonaan. Elämme liikkuvassa maailmassa.
Ehkä näillä kiertokuluilla ei ole meille paljon merkitystä, koska elämme melko paljon erillään luonnosta, ja koska teknologia on vähentänyt riippuvuuttamme luonnon kierrosta. Ennen vanhaan ihmisillä oli elävä käsitys tämänkaltaisesta pysymättömyydestä. Tuhansien vuosien ajan kokonaiset sivilisaatiot perustuivat tälle totuudelle. Ihmisillä oli tapana rytmittää elämä kasvillisuuden vuotuisen tai kuukausittaisen kiertokulun mukaan. Heidän kulttuurinsa, uskontonsa, mytologiansa ja koko yhteiskuntansa rakentui luonnon päivittäisten, kuukausittaisten ja vuosittaisten muutosten mukaan. Heille nämä muutokset olivat mitä pyhin mysteeri, mitä suurin tuonpuoleisen totuuden ilmaisu. He ymmärsivät pysymättömyyden merkityksen hyvin syvällisesti. He uskoivat, että nämä olivat näkyviä merkkejä laeista, jotka hallitsivat maailmankaikkeutta ihminen mukaan luettuna, koska kaikki käyvät läpi samat muutosprosessit kuten kuun vaiheet, kasvillisuuden kiertokulku ja yön ja päivän vaihtelu.
Syvällinen pohdiskelu ulkoisen maailma pysymättömyydestä voi täten johtaa ymmärtämään, miten kaikki syntyy, kasvaa runsauteen saakka ja sitten vähitellen lahoaa ja kuihtuu pois vain jättääkseen tilaa uudelle esiin tulolle. Se tapahtuu jatkuvana virtana, kuten aaltojen liike.
Keskity sen jälkeen ihmisen historian muutoksiin: maat ja kansat ovat kehittyneet satojen vuosien aikana, muuttuneet ja hävinneet. Tieto, perinteet, tavat ja elämäntavat ovat kehittyneet vuosisatojen kuluessa. Mikään yhteiskunta ei kestä ikuisesti. Mietiskele myös tänä päivänä meidän maailmassamme tapahtuvia muutoksia ja huomaa, miten politiikka, talous, kulttuuri ja sosiaalinen tilanne eri maissa muuttuvat jatkuvasti, uusien sukupolvien arvojen korvatessa edelliset. Mieti, miten historian kuluessa ihmiset usein ovat yrittäneet tuoda esiin uusia ajatuksia tai elämäntapoja toivoen ja uskoen, että ne ovat parhaita ja oikeita. Vallankumous toisensa jälkeen, sota sodan jälkeen ihmiskunta on käynyt läpi niin monia muutoksia. Yksikään noista järjestelmistä ei kuitenkaan ole kestänyt ikuisesti; ennemmin tai myöhemmin ne kaikki loppuivat ja uusia tuli niiden tilalle. Kaikki mikä kukoistaa päätyy lahoamaan ja kuihtumaan; ja sekin, mikä vaikuttaa hirvittävän painostuksen tai kärsimyksen ajalta myös loppuu ja johtaa hyvinvoinnin aikaan. Jokaisella yhteiskunnalla on keväänsä, joka saavuttaa kesän lakipisteen, sillä on jakso, jolloin se lahoaa kuin syksy, joka vie talven pimeyteen. Mitään ei voi pitää yllä ikuisesti. Huolimatta siitä, miten paljon kesästä pidämme, emme voi pysäyttää aurinkoa kesätaivaalle.
Kokeile sitten samaa tutkimusmenetelmää ihmisiin ja näe, miten perusmuutokset tapahtuvat meissäkin. Keskitä huomio kehoosi ja muiden kehoihin. Ne muuttuvat hiukan päivästä toiseen. Vuodessa muutos voi olla jo huomattava. Syntymästä kuolemaan aika kuluu lakkaamatta, ikäännymme ja kulumme koko ajan kuin vierivä virta tai palava kynttilä. Elämä on polku kohti kuolemaa; kuolema on elämän matkan lopullinen päämäärä. Koska niin on, eikö olisi aika ruveta suunnittelemaan, mitä tekee, kun saapuu määränpäähän? Miksi tehdä niin monia suunnitelmia maisemista, joita matkan varrella on, jos ne väistämättä jäävät taakse? Synnyimme maailmaan yksin ja alastomina ja yksin alastomina myös lähdemme. Mitä itse asiassa täällä omistamme? Kaikki on lainattua, jopa ruumiimme. Mikään ei kuulu meille todella. Sen tietäen pitäisi kehittää kiintymättömyyden asennetta.
Vaikka eläisi sata vuotta se on hyvin lyhyt aika verrattuna ajan loputtomuuteen. Toisaalta kuolema on ikuisesti; emme koskaan synny samaksi henkilöksi uudelleen, tekemään samoja asioita. Jos yritämme verrata kumpi on painavampi, elämä vai kuolema, kuolema on tavattoman paljon painavampi ja voimakkaampi. Kuolemaa pitäisi pohtia tarkemmin, eikä jättää huomiotta. Kuolema on johtaja, sillä elämä on sen käsissä, eikä elämä koskaan voi voittaa. Kuolema on koko ajan ympärillä, elämän rinnalla, ja se voi ilmestyä milloin vain. Jos on siitä tietoinen, kunnioittaa kuolemaa. Kun tietää olevansa haavoittuva, elää nöyrästi ja valmistautuu kuolemaan. Siihen verrattuna nyky-yhteiskunta on hyvin kopea: kuvittelemme voivamme hallita luontoa ja yritämme unohtaa kuoleman. Kuitenkaan useimmat ihmiset elä vanhemmiksi kuin 70- tai 80-vuotiaiksi. Kuolemaa pitää kunnioittaa, jokainen elinpäivä on kuin ihme; voimme jättää turhuuksien tavoittelun ja elää täyttä elämää.
Tarkkaile sitten tunteiden pysymättömyyttä. Loputon virta tunteita syntyy ja häviää, yksi toisensa jälkeen. ”Tunne” on vain hetkellisten mentaalisten tapahtumien virta. Tunteet ovat ohimeneviä ja aineettomia. Niissä ei ole mitään todellista onnea tai kärsimystä. Muutkin mentaaliset tekijät syntyvät ja häviävät koko ajan. Mielentilat muuttuvat päivän mittaan. Mielemme pulppuaa uusia ajatuksia ja ideoita. Persoonallisuutemme, samoin kuin muiden ihmisten persoonallisuudet, ovat pysyvästi muutosvaiheessa.
Siksi kaikki ulkona ja sisällä – toisin sanoen jokainen viidestä aggregaatista – on vain hetkellisen syntymisen ja lakkaamisen jatkumoa, niin kuin rukousnauhan helmet, kuin salaman leimahdukset. Kaikki on muuttuvien elementtien virtaa. Emme voi tarkkaan osoittaa planeetan, yhteiskunnan, maan tai henkilön olemusta. Ne ovat kaikki käsitteitä, joita käytämme muutoksenalaisista tekijöistä. Itsessään niissä ei ole mitään erillistä kestävää kokonaisuutta. Muutos on ollut käynnissä menneisyydessä, se on käynnissä nyt ja se jatkuu tulevaisuudessa. Olemme jatkuvien muutosten keskellä. Olemassaolo kokonaisuudessaan on muutosten virta ilman omaa olemusta, kuten pilvet taivaalla. Pilvet voivat ottaa erilaisia muotoja ja näyttää eläimiltä tai linnoilta, mutta nämä muodot muuttuvat koko ajan.
Kun oivallat, ettei ole mitään mihin tarttua, lepuuta mieltäsi rauhassa tämän ymmärryksen parissa. Mieli on kuin taivas; siellä ajelehtii pilviä, jotka muuttuvat jatkuvasti, mutta taivas ei muutu. Mietiskelyn päämäärä on tulla sellaiseksi kuin taivas. Lopullinen ymmärrys on se, että meihin ei vaikuta mikään, emme ole osallisina missään, ja siksi meidän ei pitäisi takertua mihinkään. Jotta ymmärtäisimme sen ja saavuttaisimme tuon tilan, on tärkeää harjoitella asteittain ja seurata edellä kuvattuja askelmia. Pääasia on olla koko ajan tarkkaavainen ulkoisten ja sisäisten hetkellisten muutosten virrasta ja antaa kaiken lipua ohi takertumatta. Mietiskele vaihe vaiheelta, kunnes saavutat varmuuden siitä, että ilmiöt ovat vain muuttuvia ilmentymiä, kuin ohi purjehtivat pilvet tai salaman välähdykset. Kun tietoisuus siitä katoaa, ryhdy uudelleen analysoimaan, kunnes tulet asiasta uudelleen tietoiseksi ja lepuuta mieltäsi ”avaruudessa”. Mietiskely on analyysin ja levon vaihtelua.
Pysymättömyyden mietiskely johtaa edelleen ymmärrykseen siitä, että ei ole muuta kuin kuluva hetki. Kaikki muutokset, jotka vaikuttivat menneisyyteen, ovat lakanneet. Mitä tulevaisuudessa tapahtuukaan, se on varmasti erilaista kuin nykyisyys. Menneisyys on ohi, tulevaisuus ei ole vielä täällä; ainoa todellisuus, joka meillä on, on tämä kuluva hetki. Kun näemme todellisuuden täten, jokainen hetki on ainutlaatuinen. Koko maailmankaikkeudessa ei ole yhtäkään hiukkasta, joka pysyisi samana hetkestä toiseen. Se merkitsee, että joka hetki kaikki on uutta. Kokemuksemme todellisuudesta on kuin salamanvälähdys. Tuleva hetki on uusi välähdys. Jokainen hetki luodaan uudelleen kuin kuvasarja, josta muodostuu filmi.
Matkustaessa sen voi kokea elävästi: se, mitä liikkuvan kulkuneuvon ikkunasta näkyy, on aina uusi maisema, näkymä ei pysy samana. Elämämme on kuin matka, jätämme asioita koko ajan taaksemme menneisyyteen, ne ovat loppuneet. Pohdi elämääsi vuosi sitten ja mieti, millä tavalla sen kokemukset olivat erilaisia kuin tapahtumat, joita koet nyt. Menneet kokemukset ovat menneitä. Mieti samoin kokemuksiasi kuukausi sitten ja eilispäivänä ja huomaa, kuinka havainnot siitä todellisuudesta ovat kadonneet. Jopa se, mitä koit tunti sitten, ei ole enää täällä. Mitään näistä kokemuksista ei voi toistaa. Viisi minuuttia sitten et ollut sama henkilö, ja kokemuksesi oli aivan erilainen (vaikkakin se voi olla samankaltainen) kuin kokemuksesi nyt. Jokainen hengenveto on uusi, se alkaa ja päättyy.
Joka hetki kaikki, mitä havaitsemme, on uutta, mikään ei pysy samana. Elämme jatkuvasti neulan kärjellä. Ei ole linjaa tai polkua, joka johtaisi menneisyydestä tulevaisuuteen. Meillä ei ole enempää tilaa kuin tuo neulan kärjen kokoinen tila, joka on tämä hetki, ja jokainen näistä hetkistä on ainutlaatuinen.
Jokaiseen hetkeen sisältyy myös loputtomia mahdollisuuksia: valaistumisen mahdollisuus. Joka hetki voi pitää yllä tietämätöntä näkökulmaa asioista tai nähdä asioiden absoluuttisen luonnon. Jos on siitä tietoinen, tietää, että jokaisella hetkellä on suuret mahdollisuudet. Yleensä päästämme ne karkuun, koska emme ole tietoisia siitä, että istumme neulan kärjellä. Ajattelemme jatkumon termein ja kuvittelemme, että tulemme menneisyydestä ja menemme tulevaisuuteen, huolehdimme liikaa asioista, jotka eivät ole todella olemassa (koska ne eivät ole olemassa enää tai vielä), ja siksi emme voi olla todella läsnä. Emme ole täysin läsnä, täysin tietoisia siitä, mitä on nyt, ja hukkaamme nykyhetken mahdollisuudet.
Kynttilän liekki näyttää pysyvän koko ajan samana, mutta se on täysin eri liekki joka hetki. Kaikki virtaa lakkaamatta kuin joki. Emme voi pitää mistään kiinni. Kun havaitsee pysymättömyyden karkeat ja hienovaraiset aspektit, syntyy jatkuva tarkkaavainen tila, jossa tunnistaa nykyhetken luonnon. Lepuuta mieltäsi täysin rentona ja tarttumatta ainoaan mahdolliseen todellisuuteen, nykyhetken olemukseen, joka on kuin avaruus. Älä puutu jatkuvuuden ilmentymään ja pidä mielessäsi, että se on ainutlaatuinen.
Elämä on loppumaton virta, kuin joki, jota ei voi pysäyttää. Jotenkin meistä kuitenkin tuntuu, että voimme pysäyttää sen. Rakennamme koko ajan patoja mielessämme. Sitten vesi alkaa kerääntyä: yritämme padota muistoja, ajatuksia, ideoita tai tunteita, jotka syntyivät tietyllä hetkellä, ajattelemme, että ne ovat hyvin arvokkaita ja yritämme pitää niistä kiinni. Lopulta varasto on liian suuri, veden voima on valtava, pato vuotaa yli ja tulvii kastellen kaikki. Tai sitten varasto räjähtää kuin tulivuori. Toisinaan taas kaikki mätänee hitaasti, niin kuin kosteus vaurioittaa rakennusta, joka lopulta romahtaa. Sitä ennen seisova vesi ehtii mädäntyä ja haisee pahalle. Kaikenlainen kauna, anteeksiantamattomat riidat ja paha mieli, ikävät muistot ja tukahdutetut kielteiset tunteet haisevat mielessämme. Meillä jokaisella on oma tuoksumme ja hajujen sinfonia. Meillä on henkilökohtaiset patoutumisjärjestelmät, ja tavat helpottaa jännityksiä. Kaikki se talteen kerätty aines antaa hajunsa mielemme jatkumolle, jopa elämästä toiseen.
Jos on tietoinen siitä, että patoutunut vesi purskahtaa yli joka tapauksessa ennemmin tai myöhemmin huolimatta siitä, miten kiinteän padon olemme yrittäneet rakentaa, ymmärtää, että terveellisin tapa elää on antaa asioiden virrata vapaasti alusta alkaen, koettamatta korjata mitään. Tulisi yrittää antaa asioiden mennä menojaan. Ei ole mitään, josta voi todella pitää kiinni, koska kaikki on pysymätöntä. Ole tietoinen siitä, että se, mikä on mennyt, ei ole enää olemassa ja että tulevaisuus ei ole vielä tullut. Lepää täysin nykyhetkessä takertumatta siihen, mitä tapahtuu, samalla tavalla kuin annat maisemien vilahtaa ikkunan ohi kun istut liikkuvassa kulkuneuvossa. Toisin sanoen, anna mielen levätä avarassa tilassa, siinä ainoassa asiassa, joka ei ole pysymätön.
Avaruus on erinomainen esimerkki, koska se ei ole kiinni missään, se on aivan vapaa, ja samalla se kattaa kaiken. Tämän pysymättömyyden mietiskelyn päämääränä on tähän mennessä ollut takertumattomuuden kehittäminen. Buddhalaisuudessa puhumme usein luopumisesta. Luopuminen ei tarkoita hylkäämistä. Maailmasta luopuminen ei ole maailman hylkäämistä ja siirtymistä elämään maailman ulkopuolella. Todellinen luopuminen sisältää takertumattomuuden ja väkivallattomuuden ja se on kuin avaruus.
© Bodhimieli.fi, suomennokset Ani Sherab
Kuva: freepik